Русская версия  |  Suomi

Jakov Vasiljevich RUGOJEV. Karjalan tasavalta

Jakov Vasiljevich Rugojev

(Jaakko Rugojev)      

(15.04.1918–17.06.1993)

Runoilija, kirjailija ja yhteiskuntavaikuttaja. Hänet valittiin Karjalan Korkeimman neuvoston kansanedustajaksi ja Karjalan ASNT:n Kirjailijaliiton johtokunnan puheenjohtajaksi (1951 – 1954). Talvisodan ja Suuren Isänmaallisen sodan veteraani. Hänet palkittiin Punaisen Tähden ansiomerkillä. Karjalan ASNT:n valtionpalkinnon, Neuvostoliiton Journalistiliiton Karjalan osaston K. S. Jeremejevin palkinnon laureaatti. Karjalan kansankirjailija. VSFNT:n ansioitunut kulttuurialan työntekijä. Neuvostoliiton Kirjailijaliiton jäsen (1944).

Jakov Vasiljevich Rugojev syntyi Suojärven kylässä Kalevalan piirissä Karjalassa talonpoikaisperheeseen. Valmistuttuaan vuonna 1936 keskikoulusta hän pääsi opiskelemaan Karjalan opettajainstituutin kirjallisuuden tiedekuntaan. Samanaikaisesti opiskelun kanssa hän toimi Punainen Karjala – ja Neuvosto-Karjala –lehtien kirjallisuustyöntekijänä.

Syksyllä 1939 valmistuttuaan instituutista hän jäi työskentelemään opettajana samassa oppilaitoksessa. Hän oli asepalveluksessa Kaukoidässä, ja joulukuusta 1939 maaliskuuhun 1940 palveli kenttäarmeijassa Karjalankannaksella. Heinäkuussa 1940 hän kotiutui terveydentilansa vuoksi ja työskenteli Uhtuan (nyk. Kalevalan) keskikoulussa suomen kielen opettajana. Kun alkoi Suuri isänmaallinen sota, Rugojev hakeutui vapaaehtoisena hävittäjäpataljoonaan, joka sitten liittyi vihollisen miehittämän Pohjoisen Karjalan alueella toimivaan Punainen partisaani  -joukkoon. Hän haavoittui kaksi kertaa. Rugojev jatkoi sysäyksittäin kirjallisuustoimintaansa, lähetti lehtiin kertomuksia, runoja ja kuvauksia partisaanien sotatoimista. Vuonna 1943 hänet määrättiin Totuus-lehden sotakirjeenvaihtajaksi. Samana vuonna ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa – suomenkielinen partisaanitoimintaa kuvaava kertomus- ja kuvauskokoelma nimeltä Kosto. Vuonna 1944 J. Rugojev hyväksyttiin Kirjailijaliiton jäseneksi ja osallistui muiden joukossa liiton toiminnan uudelleen aloittamiseen. 

Sodan jälkeen runoilijalta on ilmestynyt peräkkäin muutama kokoelma, joiden keskiaiheena on

 rauhan vahvistaminen ja jatkuva taistelu sen säilyttämisen puolesta. Huomattava tapahtuma Karjalan kirjallisuuselämässä oli runokertoelma Karjalainen tarina (Roudan rouhijoita ja Vaikeat vuodet, 1956–1959), joka kattaa historialliset tapahtumat Karjalan pohjoisosassa ennen vallankumousta ja sen jälkeen. Runokertoelma oli Karjalan runoudessa ensimmäinen suuri eeppinen teos, jonka kirjoitti karjalaiskirjailija. Rugojevin runokertoelmalle on ominaista korostunutta huomiota kansanperinteisiin, runollisen kielen rikastuttamista sekä elävän kansanpuheen (ensinnäkin pohjoiskarjalaisten murteiden) ja kirjasuomen aarteiden yhdistämistä.

J. V. Rugojevin viime vuosien runokokoelmissa voimme havaita lyyrisyyden lisäämistä, tarkkaa huomiota elämän moraalisiin ja eettisiin haasteisiin, pyrkimystä kuvata ihmisluonteen monipuolisuutta sekä ihmisen uran ja henkisen elämän yhtenäisyyttä. Moskovassa julkaistut kirjat Minun karjalaiset juureni (1982), Muistin lähde (1986), Karjalaisen leipäpuu (1988), Valitut teokset (2 osaa) (1988) tunnettiin kaikkialla Neuvostoliitossa. 

J. V. Rugojev oli myös aktiivinen proosakirjailija. Häneltä on ilmestynyt suomenkielinen proosavalikoima Sukupolvien saatossa, kuvauskokoelma Rannalla Kuitin, romaani Ruokoranta ja muut kirjat, jotka kirjailija on omistanut ihanalle karjalaiselle luonnolle ja karjalaisten kansallisten ja historiallisten juurien tutkimukselle. J. Rugojevin romaani Petri Pohjarannan myötä- ja vastoinkäymiset, jonka uusi versio painettiin Carelia-lehdessä vuosina 2008-2009, sai paljon myönteisiä lehtiarvosteluja Karjalassa ja Suomessa.  

Vuonna 2009 Juminkeko-säätiön julkaisemassa Karjalaisen kirjallisuuden klassikot -sarjassa ilmestyi romaani nimeltä Metsällä korvat järvellä silmät. Aikaisemmin samassa sarjassa julkaistiin kirja Kivenä koskessa (2003), johon sisältyi J. Rugojevin valitut teokset.

Rugojev tunnetaan dramaturgina (Suomalaisen draamateatterin lavalla esitettiin hänen teoksensa Marikosken valot) (1947), kirjallisuuskriitikkona (lehdissä ja aikakauslehdissä on julkaistu kymmeniä artikkeleita Karjalan kirjallisuudesta) sekä kääntäjänä. Hän on suomentanut muinaisvenäläisen kirjallisuuden muistomerkin Laulun Igorin sotaretkestä, V. Majakovskin, N. Nekrasovin, T. Ševtšenkon, N. Tihonovin, K. Simonovin, O. Šestinskin, R. Gamzatovin ja muiden runoja.

J. Rugojevin runot ja kertomukset on käännetty vieraille kielille. Kertomus Koko elämä edessä on lisätty Maailman kirjallisuuden kirjasto -sarjaan. Karjalaiset, virolaiset ja suomalaiset säveltäjät sävelsivät musiikkia Rugojevin kymmeniin runoihin.

Sota-ansioistaan J. V. Rugojev on palkittu Punaisen Tähden ansiomerkillä ja mitaleilla. Aktiivisesta toiminnastaan Karjalan kirjallisuuden kehittämiseksi hänelle on myönnetty Punaisen Työlipun, Kansojen Ystävyyden sekä Lokakuun vallankumouksen ansiomerkki ja kaksi Kunniamerkkiä. Hän oli Karjalan ASNT:n valtionpalkinnon ja K. S. Jeremejevin palkinnon laureaatti, Kalevalaseuran jäsen. Hänelle on myönnetty Venäjän ansioitunut kulttuurialan työntekijä - ja Karjalan tasavallan kansankirjailija –arvonimet.  

Ensimmäinen täysi kuvaus karjalaisen kirjailijan elämästä ja tuotannosta on J. I. Djuževin kirja nimeltä Karjalan kansankirjailija Jaakko Rugojev (Petroskoi, 2012). Kirja kertoo Rugojevin kirjailijaksi kehityksestä, siinä on sekä faktatietoja että elämäkerrallisia tietoja. Mielenkiitoisia ovat materiaalit, jotka kuvaavat huomattavia tapahtumia maassa ja tulevan kirjailijan elämässä sekä sitä, mikä on vaikuttanut kirjailijan ammatinvalintaan ja tuotantoon. Tutkimuksen aikana on analysoitu sekä käännettyjä teoksia että suomeksi julkaistuja.  

Artikkelit Karjalan kansankirjailija Jaakko Rugojevista:

Jaakko Rugojev (video Karjalan kirjallisuuteen liittyvät nimet - sarjasta)   

J. I. Djužev Karjalan kansankirjailija Jaakko Rugojev Kuvaus elämästä ja tuotannosta. Tutkielman valitut luvut.  

« Takaisin edelliselle sivulle