Uutiset
21/02/2020 Saamelaiset ja heidän šamaanitamburiininsa
Saamelaiset ovat yksi Pohjolan vähälukuisista kansoista, jotka asuvat Venäjällä, Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa. Venäjän saamelaiset ovat Kuolan niemimaan alkuperäisasukkaita. Venäläisissä kronikoissa 1300-luvun lopusta alkaen saamelaisia kutsutaan lopiksi, lopareiksi, lopineiksi eli maan ääressä asuviksi.
Neljän maan saamelaiset puhuvat saamen kieltä. Kuolan saamelaisilla on neljä kieltä: turjansaame, kiltinänsaame, koltansaame ja akkalansaame sekä muutama murre.
Vuonna 1986 on hyväksytty yleissaamelainen kansallishymni Saamen suvun laulu. Tekstin on kirjoittanut Isak Saba, säveltäjä on Arne Sørli.
Lisäksi saamelaisilla on kansainvälinen saamelaisten lippu, jonka on tehnyt norjalainen taiteilija Astrid Båhl. Lipussa on erivärisiä pystysuoria raitoja, jotka symboloivat neljän maan eli Norjan, Suomen, Ruotsin ja Venäjän saamelaisten yhdistystä. Lipussa oleva kiekko symboloi aurinkoa, kuuta ja saamelaisten rituaalielämän tärkeintä symbolia eli šamaanitamburiinia.
Tamburiinin isännäksi pidetään noitaa eli Lapin hyvää šamaania. Saamelaisia šamaaneja pidettiin jo keskiaikana maailman vaikuttavimpina velhoina. Heidän tietämystään ja voimaansa kumarsivat jopa suomalaiset, joita myös pidettiin loistavina maageina.
Muinaisemmilla teksteillä kuten Johann Schefferin Lapponialla (1673) ja Elias Lönnrotin Kalevalalla oli ertiyistä vaikutusta siihen, että on muodostunut käsitys, että saamelaisiset ovat velhoja, teksteissä sekä Pohjolan asukkaille että pohjoiselle luonnolle on annettu maagisia piirteitä.
Tämä on yhä enemmän kiihdyttänyt 1800-luvun tutkijoiden ja matkustajien kiinnostusta kansasta.
Niin Nikolai Dergatšov teoksessaan Venäläinen Lappi. Tilastollinen, maantieteellinen ja etnografinen kuvaus (1877) kirjoittaa siitä, että lappalaisia ovat niin kuuluisia taikuudestaan, että heidän puoleensa kääntyy suomalaisia ja savolaisia.
Yksi useimmiten mainituista juonista, jotka liittyvät alkuperäisväestön maagisiin taitoihin, on se, että Iivana Julma on kutsunut 60 noitaa Lapista, jotta hänelle selitettiin komeetan ilmaantuminen taivaalle, minkä tsaari on ajatellut olevan merkki kuolemastaan.
Lappalaiset velhot ovat ehdottomasti ja yksimielisesti tulleet johtopäätökseen, että tsaari jättää kohta tämän maailman ja se tapahtuu 18. maaliskuuta. Iivana Julma ei uskonut siihen, että elämää on hänellä niin vähän jäljellä, raivostui ja käski, että 18. maaliskuuta kaikki noidat poltetaan räikeistä valheista.
Mainitun päivän aamuna lappalaisten käskettiin valmistautua teloitukseen, mutta šamaanit vastasivat älykkäästi, ettei päivä ole vielä ohi. He olivat oikeassa, koska saman päivän iltana Iivana Julma pyörtyi äkillisesti ja kuoli yöhön mennessä. Iivana Julman kuoleman jälkeen Venäjän pääkaupungissa jatkettiin uudella voimalla keskusteluja lappalaisista taikureista.
Šamaanin eli noidan rituaali juontaa juurensa vuosisatojen syvyydestä. Iso peuran nahalla päällystetty ja maagisilla symboleilla koristeltu tamburiini vastaa himmeällä äänellä omistajansa rytmisiin iskuihin. Pyörien omituisessa tanssissa šamaani rupeaa laulamaan outoja, korvallemme epätavallisia sävelmiä. Näin Lapin šamaanit ovat aloittaneet noituutensa jo muinaisina aikoina.
Šamaani loitsuillaan ja tamburiinillaan saattoi maagisessa rituaalissa mukana olevia ihmisiä tilaan, joka muistutti hypnoottista unta. Sitten hän otti peuran luun ja heitti sen tamburiinin päälle. Merkki, johon luu osui, kertoi siitä, mikä odottaa ihmistä tulevaisuudessa. Tamburiinin keskellä oli auringon symboli. Aurinkoa piirrettiin neliönä, vinoneliönä tai kiekkona, joista neljään suuntaan kulki linjoja, mikä merkitsi, että auringon valta kattaa koko maan.
Saamen kielellä näitä linjoja kutsuttiin ”auringon ohjaksiksi”. Auringon lisäksi tamburiinille piirrettiin kuuta, tähtiä, ristejä, renkaita, amuletteja, saamelaisia jumalia, tyylistettyjä eläinten, lintujen, ihmisten tai kodin kuvia.
Kun Lappiin levisi kristinusko, tamburiinille alettiin piirtää erityisillä merkeillä kristinuskon pyhimyksiä. Noituuden aikana šamaani laittoi renkaan tamburiinin keskelle auringon kuvan päälle eli sen keskelle ja rupesi lyömään nahkapäällystettä erityisellä peuran sarvesta tehdyllä kurikalla. Lyöntejä aina seurasivat laulut. Rengas liikkui kuvien päälle, ja sen perusteella päätettiin, mikä uhraus ja mille jumalalle on tehtävä.
Nikolai Haruzinin Venäjän lappalaiset –kirja on tänään venäläisen etnografian klassinen teos. Vuonna 1887 Haruzin teki matkan Kantalahti – Kuola – Nuorttijärvi - reittiä pitkin sekä kävi lappalaisten pogostoissa. Tämä perusteellinen teos säilyy kirjastossamme painettuna, lisäksi sen sähköinen versio on esillä Kuolan Pohjola –sähköisessä kirjastossa osoitteessa: http://kolanord.ru/html_public/col_Osvoen-KS/HaruzinN_Rus-lopari_1890/index.html
Jatketaan kertomustamme. Noidat käyttivät tamburiinia seuraavissa tapauksissa:
- Kun selvitettiin, mikä tapahtuu muualla.
- Kun tutkittiin esineen tai eläimen katoamista.
- Kun ennustettiin tulevan asian tai sairauden tulosta.
- Sairaan parantamiseksi.
- Kun määritettiin, mille jumalalle ja mitä eläintä on uhrattava.
- Kun käytettiin henkien vihaa jotakuta vastaan.
Tamburiinin teossa piti noudattaa muutamia sääntöjä ja ohjeita. Oli tärkeää löytää puu, joka kasvaa auringon kulkureitin mukaan idästä länteen. Parhaita tamburiineja tehtiin koivusta, männystä tai kuusesta. Lepän kuoresta valmistettiin ruskeaa maalia ja jalostetun peurannahan päälle piirrettiin kuvia.
Aikaisemmin jokaisessa saamelaissuvussa säilytettiin muutama tamburiini, mm. isoja ja pieniä, pyöreitä ja soikeita, joita käytettiin eri elämäntilanteissa eli häissä, lapsen syntymän yhteydessä, taistelussa sairauksia vastaan.
Käyttävätkö saamelaiset tamburiineja tänään? Kyllä, käyttävät. On myös omia mestareita. Saamelaisen tamburiinin käyttötarkoitus on kuitenkin muuttunut. Tänään yksikään saamelainen yhtye ei pärjää esityksissään ilman tamburiineja. Mikä koskee maagisia tamburiinirituaaleja, niin saamelaiset pitävät ne salassa.
Tutustua tarkemmin Venäjän Kuolan Pohjolan alkuperäisväestön elämään, perinteisiin ja uskomuksiin voidaan Kuolan saamelaiset –kokoelman avulla, joka on julkaistu Kuolan Pohjola –kirjastossa osoitteessa http://kolanord.ru/index.php/kola-sami
Kotiseutuosaston asiantuntija A. S. Tokareva
Lähde: https://vk.com/@murmannauchka-saamy-i-ih-shamanskie-bubny
Linkki: https://zen.yandex.ru/media/mnauchka/saamy-i-ih-shamanskie-bubny-5e3d1f6931a59a7dd6685f37