Русская версия  |  Suomi

Uutiset

06/10/2020 Virtuaalimatka "Mordoviassa, ja vain täällä"

Esittelemme sinulle lisää mielenkiintoisia, informatiivisia faktoja ja piirteitä Mordovian tasavallasta. Tänään kerromme Smidovitshille nimetystä Mordovian valtion luonnonsuojelualueesta, sen kasvistosta ja eläimistöstä.

Smidovitshille nimettyä Mordovian valtion luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1935, vuonna 1936 se sai valtiollisen aseman. Se sijaitsee Mokshan oikealla rannalla Temnikovskin alueella, pohjoisessa se rajoittuu Nižni Novgorodin alueeseen. Sen pinta-ala on 32 148 hehtaaria, josta metsiä 98,4%, niittyjä - 0,9%, soita - 0,2%, vesistöjä - 0,5%.

Suojelualue on tieteellis-tutkimuksellinen ja ympäristösuojelualue, joka on luotu varmistamaan pysyvä tutkimus luonnollisista prosesseista, jotka liittyvät ensisijaisesti elävän aineen toimintaan, biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja palauttamiseen, lukuun ottamatta luonnonvarojen suoraa taloudellista käyttöä. Suojelualueella säilytetään metsä-arojen vyöhykkeen vesi-jäätiköiden tasankojen mäntymetsämaiden luonnonmaisemia.

Suojelualue sijaitsee Mokhan ja sen oikean sivujoen Satisin välissä. Kallioperää edustavat voimakkaasti murtuneet kalkkikivet ja dolomiitit, joiden päällä on vuorten keskiosassa savia, hiekkaa, hiekkakiviä ja marglia. Kvaternaaristen kerrostumien vaippa koostuu moreenisavista, joissa on hiekkojen, savien, kivien ja kivien välikerroksia; usein soraa ja kiviä; tulva-alueen terassien tulva-hiekkakertymiä. Nykyaikaisia suon esiintymiä edustaa pääasiassa turve välikerroksilla ja savilinsseillä.

Suurimmat absoluuttiset korkeudet ovat noin 190 m. Reljeefi on hieman aaltoileva, ja sen kaltevuus on kohti Mokšaa. Pienet dyynimäiset kohoumat, karstista ja sufuusiosta peräisin olevat ontot ja syvennykset ovat tyypillisiä. Mokša-laaksossa on neljä terassia ja tulva-alue. Veden reunan absoluuttinen merkki Mokšassa on 101 m.

Hydrografista verkostoa edustavat Mokša-, Pušta-, Satis-, Sarovka-, Glinka- ja muut joet. Mokša pesee suojelualueen lounaisrajan lyhyttä matkaa. Pääjoki on Pušta (28 km pitkä). Sillä on laaja sivujokiverkosto - pieniä metsäjokia, puroja ja tiheyksiä, jotka heräävät eloon keväällä lumen sulamisen aikana. Pašta on tyypillinen metsäjoki, joka virtaa Satisiin eli Mokšan oikeaan sivujokeen. Sen alajuoksulla on monia hämäröitä, esim. Sumezhnoje, Pitsherki, Karetnoje, Side ym. Suojelualueen suurin järvi on Inorka (yli 11 m syvä).

Suojelualeen yleisimpiä kasvillisuustyyppejä ovat mäntymetsät, mustikka, jäkälä, sammal-jäkälä, puolukka, kielo, sfagnum, myös aarokasveja luudan ja kurkun aliharjalla ja lindenpohjan alla, suokasveista on villirosmariinia, mustikkaa, puolukkaa, maniokkia, karpaloita jne. Mänty on myös osa metsää, jossa hallitsevat lehtipuulajit, lehmus, koivu, haapa.

Pienellä alueella on kuusimetsää, joiden nurmikasvien keskuudessa on mustikoita, hapanpuuta, saniaisia. Mokšan tulva-alueella kasvaa tammi- ja mustaleppäkantoja, joiden aluskasvustoissa on linnun kirsikkaa, karhunvatukkaa, tyrni’, mustaherukkaa, vadelmaa jne. Tulva-niityt ovat yleisiä.

Suojelualueen kasvistoon on rekisteröity 750 verisuontelajia, 77 sammalta ja 83 jäkälää. Kasvistoon kuuluu niin harvinaisia lajeja, sellaisia kuin neidonkenkä, punainen siitepölypää, vesimutteri ja kuunkasvi.

Eläimistöä edustaa 329 lajia (joista 65 nisäkäslajia – hirvi, täplikäs peura, villisika, karhu, ilves, majava, piisami, kääpiölepakko jne.). Lintulajeja on rekisteröity 215, joista osa on taigan lajeja: polaarinen pöllö, pähkinänsärkijä, ristisilli. Harvinaisia ovat mustahaikara, täplikotka, kultakotka, valkohäntäpää, kalasääski, käärmekotka. Eläimistöön kuuluu 10 sammakkoeläinlajia, 7 matelijaa, 32 kalaa, noin 2000 selkärangattomien edustajaa.

Suojelualueen henkilökunta kehittää tieteellistä perustaa luonnonsuojelulle, biosfäärin biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle, lisääntymiselle ja luonnonvarojen järkevälle käytölle. Suojelualueella on "luonnonmuseo", ympäristökasvatus kehittyy, suunnitelmiin kuuluu loogisen matkailun kehittäminen, museonäyttelyiden laajentaminen, ekologisten polkujen ja reittien verkoston kehittäminen.

Aineisto on valmistettu seuraavien kirjojen sivuilta: Maani maantiede - Mordovia: lukukirja Mordovian tasavallan maantieteestä / [koonnut V.N. Presnjakov]. - Saransk: Mordovian Kirjakustantamo 2011. - s.63; Mordovian tasavallan maantieteellinen atlas. - Saransk: Mordovian yliopiston kustantamo, 2012. - 204 s.

«Takaisin edelliselle sivulle