Uutiset
22/09/2021 Historiallinen kotiseutuhanke ”Mordvalaiset ulkomaalaisten ja venäläisten tutkijoiden silmin”: K. T. Samorodov
Huomattavan panoksen mordvalaisen kansanrunouden keräämiseen ja tutkimukseen on tehnyt Kirill Timofejevich Samorodov (1910–1991). Hän on laatinut ja julkaissut muutaman mordvalaisen kansanrunouskokoelman: Mokšen’ jofkst (Mokšalaiset sadut, Saransk, 1952); Erzjan’ jofkst (Ersäläiset sadut; Saransk, 1963); Mokšen’ valmuvorkst (Mokšalaiset sananlaskut; Saransk, 1954); Erzjan’ valmerevkst (Ersäläiset sananlaskut; Saransk, 1955); Mordvalaiset sananlaskut ja arvoitukset (Saransk, 1959) ja muut. Vuonna 1980 Saranskissa on ilmestynyt hänen kirjansa ”Mordvalainen rituaalirunous”.
Samorodov oli ensimmäisenä, joka tutki syvällisesti mordvalaisen kansanrunouden valtavaa osaa, johon kuuluu sananlaskuja, sananparsia ja sutkauksia. Ne ovat lyhyitä, viisaita ja nokkelia lausumia, joihin heijastuu vuosisatoja kollektiivista työtä ja kansan viisautta. Niiden avulla voidaan perehtyä kansan elämän kaikkiin ilmenemismuotoihin.
Rituaalirunous on erottamaton osa kunkin kansan henkistä kulttuuria. Samorodov ”Mordvalaisten rituaalirunous” – kirjassaan teki yrityksen näyttää rituaalisten lajityyppien alkuperää, niiden syntymää, käyttömuotoja ja nykytilaa sekä korostaa eräitä mordvalaisen kansanrunouden kansojen välisiä siteitä. Laajan konkreettisen materiaalin perusteella hän kuvaa, että rituaalirunouden kaikkiin lajityyppeihin on heijastunut ihmisten muinaisimpia käsityksiä luonnosta ja halu vaikuttaa siihen magian avulla, heidän uskonsa erilaisiin myyttisiin olentoihin (jumaliin) yhteiskunnallisen ja perhe -elämän hyvinvoinnin hyväksi.
Kristinuskon omaksumisen myötä on alettu viettää seuraavia mordvalaisia juhlia (ozksy): roštuvan’ ši (mokša), roštuvan’ tši (ersä) tai kaljadan’ tši (ersä) – joulu; od kizon’ ši (mokša), od ien’ tši (ersä) – uudenvuoden päivä; kl’htšjanja (mokša), štšenga (ersä) – loppiainen; kurjaks tši (ersä), masla (mokša) – laskiainen; otšjuši (mokša), inetši (ersä) – pääsiäinen; vermava ozks – pajujuhlat; keret’ ozks – aurajuhla, skalon’ ozks – lehmäjuhla; boran ozks ja baban’ kaša (juhlitaan Pietarin päivänä); krelov ozks tai lišme ozks – Floruksen ja Lauruksen muistopäivä; velen’ ozks – maalliset yhteisöjuhlat (sadonkorjuujuhlat) ja muut. Samorodovin mukaan monet juhlat jäivät vaille kristillisten juhlien vaikutusta, ja niitä vietettiin noudattaen pakanallisia perinteitä. Ne juhlat, jotka omaksuivat kristillisen muodon, eivät myöskään menettäneet pakanallisia ominaisuuksia. Jokainen rituaali on kiinnittynyt tiukasti kansanelämään ja sitä toistettiin joka vuosi kalenterisyklin mukaan.
Mordvalaisilla kuten muillakin kansoilla häät olivat tärkeimmällä asemalla sekä rituaalirunoudessa että myös koko kansanrunoudessa, koska siihen liittyi myös muita kuin rituaalisia laululajeja, ja häät olivat dramatisoitu juhlaspektaakkeli.
Samorodov kirjoittaa:
– Alkaen muinaisesta menneisyydestä mordvalaisten kuten muidenkin kansojen häärituaaleissa on säilynyt paljon siirtoilmiöitä, jotka ovat jääneet jäljelle hävinneistä yhteiskunnallisista ja kotisuhteista. Ne antavat etnografeille ja folkloristeille runsaasti materiaaleja perheen ja avioliiton kehitysvaiheiden tutkimusta varten. Siten häärituaali on sekä runollinen että myös historiallinen muistomerkki, jolla on suuri merkitys.