Jana Žemoitelite. Tapaamiset Jugrassa. 2024
29. lokakuuta – 1. marraskuuta Jugrassa pidettiin suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden konferenssi, johon minun onnistui osallistua, eikä tämä ole pelkkää kielikuvaa. On onni tehdä sitä mitä rakastaa ja saada siitä vilpitöntä kiitollisuutta.
Olin mukana konferenssissa sekä kirjailijana että kirjailijakoulun opettajana, järjestin luovan koulutustilaisuuden nuorille suomalais-ugrilaisille kirjailijoille ja nautin todella heidän kanssaan kommunikoinnista.
Tänä vuonna konferenssiin kokoontui kaksisataa kirjailijaa, kirjallisuudentutkijaa, kustantajaa, kirjastonhoitajaa ja kääntäjää Venäjän ja maailman eri paikoista. Me keskustelimme yhdessä siitä, kuinka elää eteenpäin eli kuinka kehitetään paikallista kirjallisuutta, kansallisia kieliä ja kulttuuria, koska huolimatta kaikista ponnistuksista suomalais-ugrilaiset nuoret osaavat huonosti äidinkieliään. Se on luonnollista prosessia, mutta se kuitenkin harmittaa, sillä on kirjailija niin monta kertaa, kuinka paljon kieltä osaa.
Hanty-Mansijsk on hämmästyttävä kaupunki ainutlaatuisine arkkitehtuureineen eikä se muistuta mitään muuta kaupunkia. Siellä haluaa asua huolimatta ääripohjolan hengityksestä, haluaa aivan kuin hantit saada oman toteeminsa eli sisäisen eläimen, joka kohtalokkaana hetkenä auttaa selviytymään hädästä.
Konferenssin avajaisissa Jugran varakuvernööri Jelena Majer kertoi nimenomaan järjestelmällisestä lähestymistavasta jugralaisten kirjailijoiden tekemiseen ja kirjailijoiden, mm. Jugran alkuperäskansoja edustavien kirjailijoiden taitojen kehittämisestä:
– Yksi mekanismeista on kirjoittajille annettava apurahaohjelma, joka on jo monta vuotta toiminut Jugrassa. Nämä ovat Jugran kuvernöörin kirjallisuuspalkinto ja piirikunnan hallituksen äidinkielen tukipalkinto. Samalla me aiomme tehostaa kustannustoimintaa, jota tänään myös toteutetaan apurahojen avulla. Kirjailijoiden tukitoimet kuuluvat myös Jugrassa vietettävän äidinkielen teemavuoden toteutussuunnitelmaan.
Kustannustoiminta on meille kaikille kipukohta. On paljon helpompaa kirjoittaa kirja kuin kustantaa se sitten. Kukin kirjailija on tietoinen siitä. Proosakirjailija, Pohjolan vähälukuisten alkuperäiskansojen seuran puheenjohtaja ja Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden liiton puheenjohtaja Jeremei Aipin korosti:
– On vältämätöntä, että kirjat pääsisivät lukijoille, etupäässä nuorille. Omasta kokemuksestani tiedän, että jos tapaa henkilökohtaisesti kirjailijan ja keskustelee hänen kanssaan, niin sitten ehdottomasti syntyy halu tutustua hänen teoksiinsa ja lukea kirjansa.
Samalla kirjailija lisäsi, että konferenssin päätarkoitus on nimenomaan kirjailijoiden ja lukijoiden välinen kontakti.
Hanty-Mansijsk ei ollut suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden päivien ainoa tapahtumapaikka. Kirjanäyttelyt ja tapaamiset suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden kanssa pidettiin Surgutin keskuskirjastojärjestelmän kirjastoissa ja Neftejuganskin kaupunginkirjastossa. Lisäksi pidettiin runoilijoiden kaksintaistelut, joissa voitti nuori petroskoilainen runoilija Mihail Pozdnjakov. Tärkeintä on kuitenkin maamme eri paikoista tulleiden kirjailijoiden elävä kommunikointi. Olen varma, että lähitulevaisuudessa tapahtuu ”verenvaihto” eli alueellisissa julkaisuissa ilmestyy naapurialueilla asuvien kirjailijoiden teoksia sekä heidän teostensa käännöksiä kansallisille kielille.
Konferenssin tarkoitus on koota yhteen suomalais-ugrilaisen kirjallisuusmaailman edustajia ja lujittaa heidän väliset siteet. On erittäin mukavaa, että lastenkirjastoissa pidettiin eläviä ja iloisia tapaamisia. Lapset haluavat lukea! Minulle jopa tuli ajatus, että minä ehkä ryhtyisin nimenomaan lastenkirjailijaksi. Lapset ovat kiitollinen yleisö, joka tykkää kunnella tarinoita, sillä minun tekee mieli sepittää juuri heille.
Olen erittäin yllättynyt, että minulle juhlallisessa ilmapiirissä myönnettiin Suomalais-ugrilaiseen kirjallisuuteen tehtävästä kehityksestä myönnettävä kunniamerkki. Se oli tosi mukavaa.
Kirjailija, kääntäjä, kustantaja ja Karjalan Kansalliskirjaston työntekijä Jana Žemoitelite