Kirjallisuusjuhlat Hanty-Mansijskissa. v 2015
Venäjällä julistetun Kirjallisuuden vuoden kunniaksi pidettiin suuret kirjallisuusjuhlat Jugran valtionkirjastossa. Kirjailija, jolta on ilmestynyt ensimmäinen vepsänkielinen runokokoelma, ja Karjalan Tasavallan Kansalliskirjaston työntekijä Nikolai Abramov edusti tasavaltaamme tässä tapahtumassa. Tässä on hänen kertomuksensa tapahtumasta.
Venäjän ”emiirikunnat”
Mikäli katsomme karttaa ja kurkistamme Wikipediaan, saamme tietää, että Hanty-Mansijsk on Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan – Jugran pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee Länsi-Siperian alangolla Venäjällä, Irtyšin oikealla varrella 20 kilometria Irtyšin ja Obin yhtymäkohdasta.
Ensimmäinen historiallinen maininta Hanty-Mansijskista löytyy Siperian lyhyestä aikakirjasta vuodelta 1583, missä kaupunki nimetään Samar-ruhtinaan kaupungiksi. 1620-30-luvulla paikalle perustettiin Samarovski Jam –niminen kauppapaikka, joka kehittyi sitten Samarovon kyläksi.
Tänään Samarovo on Hanty-Mansijskin lähiö, missä sijaitsee satama ja laituri. Vuonna 1708 Samarovo liitettiin osaksi Siperian kuvernementtia.
Venäjän tilastoviraston mukaan piirikunnan väkiluku on 1 600 000 henkilöä, mutta väestötiheys on vain kolme ihmistä neliökilometriä kohden.
Toisin kuin Venäjän muiden kaupunkien, Hanty-Mansijskin väestökehitys yllättää: siellä syntyvyys on noin kolme kertaa suurempi kuin kuolleisuus! Huolimatta kaupungin erittäin ankarasta ilmastosta, sinne muuttaa asumaan vakituisesti viisi kertaa enemmän ihmisiä kuin sieltä lähtee pois.
Viime vuonna Hanty-Mansijskin asukasluku on melkein saavuttanut 100 000 ja oli 95 300 ihmistä. Kaupunkilaisten keski-ikä on 32,3 vuotta.
Kaupungin ja piirikunnan nimi viittaa siihen, että siellä asuu suomalais-ugrilaisia kansoja – hanteja ja manseja. Alkuperäiskansojen edustajia on vähän: hanteja on 19 tuhatta eli 1,24% väestöstä ja manseja – 11 tuhatta (alle 1%).
Hantit ja mansit ovat sukukansoja. Heidän kielensä eroavat toisistaan, mutta kuuluvat samaan haaraan. Moskovan kaupunginjohtaja Sergei Sobjanin on mansi.
Jugran pääkaupungissa pidetään erilaisia poliittisia, kulttuuri- ja urheilutapahtumia. Meidän vierailumme aikana siellä pidettiin XIII Kansainvälinen esikoiselokuvien festivaali ”Tulen henki”, jonka puheenjohtajana toimi ohjaaja Sergei Solovjov. Tunnettu venäläinen näyttelijätär ja Venäjän ansioitunut taiteilija Alena Babenko lensi festivaalille samalla helikopterilla meidän kanssamme. Maailmankuulu ranskalainen Catherine Deneuve myös kävi Tulen henki –festivaalilla kunniavieraana.
Kirjailijoiden kiertoajeluun kuului vierailu urheilukylässä, missä kilpaillaan ampumahiihdon maailmancupin osakilpailuja. Maaliskuun lopussa siellä pidetään XVIII Deaflympics eli Kansainväliset kuulovammaisten urheilukilpailut.
Kaupungin infrastruktuuri ja arkkitehtuuri, liikenne (kaduilla ei ole kotimaisia autoja), nykyaikainen lentokenttä, keskipalkka, joka on suurempi kuin Moskovassa, - kaikki osoittaa, että olemme yhdellä Venäjän rikkaimmista ja menestyvimmistä alueista, joita on valitettavasti vähän maassa. Öljy ja kaasu ovat Venäjän ”emiirikuntien” - Jugran rikkauden tekijöitä.
Elintarvikkeiden hinnat paikallisissa kaupoissa ovat vertailukelpoisia moskovalaisiin. Valikoima on epätavallista, koska kaupoissa myydään poronlihasäilykeitä, kaloja Irtyšistä ja Obista, mm. tavallisia kuten hauki, säyne, made sekä myös paikallisia – muksunsiika, nelma tai peledsiika.
Mielenkiintoista on, että bensiini maksaa Jugrassa jopa enemmän, kuin Karjalassa. Syynä on se, että öljyä siellä vain porataan eikä sitä jalosteta. Niin ”musta kulta” kulkee samaa reittiä kaksi kertaa: alussa öljyputkessa Tatarstanin tai Baškortostanin öljynjalostamoihin ja sitten takaisin.
Öinen Hanty-Mansijsk talvella on hämmästyttävä näky! Vaikutta siltä, että uudenvuoden juhlat jatkuvat: kaikkialla on hienoa valaistusta ja sähkökoristeköynnöksiä. Lisäksi on myös jääveistoksia ja jopa jäälinnoja, jotka palauttavat mieleen Petroskoissa pidettävän talvifestivaalin Hyperborean. Mielenkiintoista, että nämä veistokset kestävät talven yli: sää sallii ja siellä ei varmaankin ole olemassa huligaaneja ja vandaaleja.
Muuten Hanty-Mansijskin asukkaat ovat varmoja, että heidän kaupunkinsa on samoin kuin Moskova ja Rooma seitsemän kukkulan kaupunki.
Kun aurinko oli Jumala
Hanty-Mansijskiin saapui samanaikaisesti näyttelijöiden ja elokuvantekijöiden kanssa myös kirjailijoita Venäjän eri alueilta sekä Tšekistä. Jugran piirikirjastossa pidettiin kansainvälisen Jugra-kirjallisuuspalkintojen jakoseremonia. Nämä palkinnot myönnetään jo kahdeksan vuotta, jonka aikana yli neljäkymmentä kirjailijaa, runoilijaa ja kääntäjää Venäjältä, Valko-Venäjältä, Bulgariasta, Serbiasta, Kreikasta, Azerbaidžanista, Makedoniasta ja Ukrainasta on saanut nämä palkinnot. Tänä vuonna voittajien luettelossa oli yhdeksän nimeä.
Samana päivänä pidettiin runoilija Dmitri Mizgulinin uusien kirjojen venäjän ja suomalais-ugrilaisilla kielillä esittelytilaisuus.
Dmitri Mizgulin on tunnettu venäläinen runoilija, eri kirjallisuuspalkintojen saaja. Hän on syntynyt Murmanskissa. Mizgulinin runoja on käännetty eri eurooppalaisille kielille, hänen runokokoelmansa on julkaistu eri maissa. Dmitri Mizgulin on sekä runoilija että myös Jugran erään pankin presidentti ja johtokunnan puheenjohtaja ja paikallisen duuman kansanedustaja.
Uuteen ”Kogda-to Solntse bylo Bogom” (suom. Kun aurinko oli Jumala) kuuluu Dmitri Mizgulinin valittuja runoja venäjän kielellä ja runojen käännöksiä Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kielille sekä suomeksi ja unkariksi.
Kokoelman kääntäjien joukossa on kääntäjiä Karjalasta Nikolai Abramov, Olga Žukova (vepsän kieli), Natalia Antonova (livvinkarjala), ja äskettäin Suomeen muuttanut Kristina Korotkih (suomen kieli).
Kokoelma on ainutlaatuinen, koska sen luomiseen osallistui suomalais-ugrilaisen kulttuurin edustajia, jotka asuvat sekä Jugrassa ja Venäjän muilla alueilla että myös maamme ulkopuolella. Tapahtuman vieraat tutustuivat myös Dmitri Mizgulinin kirjoihin suomen, viron, venäjän ja unkarin kielellä.
”Tänään Jugra on seutu, joka yhdistää kaikki suomalais-ugrilaiset kansat, suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden, siellä pidetään paljon siihen liittyviä tapahtumia. Monet tämän kirjan kääntäjät ovat minun ystäviäni, ja näin syntyi idea kirjan julkaisemiseen”, sanoi Dmitri Mizgulin puheessaan.
Monet kirjan esittelytilaisuuteen saapuneet kääntäjät tutustuivat henkilökohtaisesti Dmitri Mizguliniin, jonka runoja he olivat kääntäneet, juuri tapahtuman aikana. Runoilija itse on korostanut Venäjän eri kansojen kielillä kirjoittavien kirjailijoiden yhteistyön tärkeyttä: ”Venäjän kirjallisuus on suuri valtameri, johon laskee syviä slaavilaisten, suomalais-ugrilaisten ja turkkilaisten kielten jokia. Nykyaikaisilla Venäjän kirjailijoilla on tärkeä tehtävä, heidän pitää pyrkiä siihen, jotteivät nämä kielijoet tulisi vähävetisiksi ja mataliksi”.
Nikolai Abramov,
valokuvat kirjoittajan ja Jevgeni Mašarovin
Galleria
