Näytelmä Peura ja Tähti ja Natalja Losevan satu. v 2019
Natalja Loseva on syntynyt Krasnodarin aluepiirissä. Hän valmistui Donin teknisestä valtionyliopistosta ja suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon Tverin valtionyliopistossa, nyt hän toimii Tverin valtionyliopistossa opettajana.
Natalja Loseva kirjoittaa runoja, proosaa, lastenteoksia sekä tieteellisiä artikkeleita. Hänen teoksensa on julkaistu monissa alueellisissa ja muissa lehdissä: Literaturnaja gazeta (suom. Kirjallisuuslehti), Naš sovremennik (suom. Meidän aikalaisemme), Žurnalist (suom. Journalisti), Rabotnitsa (suom. Työntekijätär), Indijskij vestnik (suom. Intialainen sanansaatta) ja muissa. Natalja Losevalta on ilmestynyt seitsemän kirjaa Tverin ja Moskovan kustantamoissa.
Hän johti Rosa -kirjallisuus- ja musiikkiyhdistystä, Losevan runoihin on sävelletty noin kolmekymmentä laulua. Nyt hän on Venäjän kirjailijaliiton Tverin osaston sihteeri. Loseva on kirjallisuuskilpailujen laureaatti ja palkinnonsaaja: Zvezda polej (suom. Peltojen tähti), Zolotoje pero (suom. Kultainen höyhen), Naše kulturnoje nasledije (suom. Meidän kulttuuriperintömme), Akademija. Detskaja literarura (suom. Akatemia. Lastenkirjallisuus) ja yms.
Natalja Loseva teki Kalifi Haikara - ja Maailmaa lumoava maa – näytelmien sovitukset. Peura-satu ilmestyi vuonna 2005 moskovalaisessa kustantamossa Alteissa. Sitten hän kirjoitti Peura ja tähti –näytelmän, joka lisättiin kansallisten lastennäytelmien pitkälle listalle (Tšeboksary). Nyt näytelmää sovitaan näyttämölle Volšebny fonar (suom. Taikalyhty) –teatteristudiossa.
Karjalan Kansalliskirjasto esittää sähköisen julkaisun, jossa on julkaistu Natalja Losevan Peura ja tähti –näytelmä (kokoelmassa on myös mukautettu näytelmäversio pienille lapsille). Kirjailija kutsuu nuoria lukijoita lukemaan samannimistä satua venäjän ja suomen kielellä (sadun on suomentanut kirjailija, kustantaja, kääntäjä ja Karjalan Kansalliskirjaston työntekijä Jana Žemoitelite). N. Loseva on käyttänyt Peura ja tähti – näytelmäänsä Kalevala-eepoksen sekä Pohjoismaiden eli suomalaisten, norjalaisten, islantilaisten, tanskalaisten ja saamelaisten kansansatujen motiiveja.
Kirjailijan mielestä eepoksessa tärkeintä on idea kaiken voittavasta rakkaudesta, joka on elämää antava ja pelastava alku, ko. idea kehittyy näytelmässä. Kalevalasta on otettu eepoksen omaperäinen rytmiikka, joka muodostaa teoksen elävän kudoksen, sen hengen.