Keitä ovat kveenit
Joulukuussa 2018 Murmanskin alueen tieteellisessä kirjastossa pidettiin kansainvälinen konferenssi Pohjolan kulttuuriperintö digitoituna: luominen, käyttö, edistäminen. Konferenssiin osallistui kirjastojen työntekijöitä Venäjän eri alueilta sekä Suomesta ja Norjasta.
Tässä on katkelma mielenkiintoisesta esitelmästä nimeltä Kveenien kirjastopalvelu: kaksikielinen digitaalinen foorumi, jossa esitetään kveenin kirjallisuuden esityksiä ja kuvauksia. Esitelmä laajentaa tietämystämme suomalais-ugrilaisesta maailmasta.
Esitelmän on kirjoittanut Rønnaug Ryssdal, Finnmarkin läänin kirjaston neuvonantaja, Vesisaari (Norja).
Kveenien kirjastopalvelu www.kvenskbibliotektjeneste.no on sivusto, jota ylläpitää Finnmarkin läänin kirjasto ja joka käynnistettiin 1. päivänä kesäkuuta 2017. Se on suunniteltu vastaamaan tiedontarpeita kveenien kirjallisuudesta, jolla yleensä tarkoitetaan kveeninkielisiä julkaisuja sekä erikielisiä julkaisuja kveenin kulttuurista, kielestä ja historiasta.
Palvelun keskeisiä tehtäviä ovat Norjan vähimmäiskansaa, kveenejä, koskevan tietämyksen lisääminen sekä kveenin kielen elvytyksen edistäminen. Ennen kuin jatkan kveenien kirjastopalvelun kuvausta, kerron lyhyesti kveenien historiasta ja kielestä.
Kveenit/norjansuomalaiset, Norjan vähimmäiskansa
1700-lukuun mennessä kalottimaiden välillä ei ollut tarkkoja rajoja. Sekä saamelaiset että muut kansat voivat liikkua maiden välillä löytääkseen elantonsa. 1700 – 1900-luvun välisenä aikana monet asukkaat vaelsivat jälleen Suomesta ja Ruotsin Tornionlaaksosta Pohjois-Norjaan. Muuttoliike eteni aaltomaisesti ja aallot olivat voimakkuudeltaan erilaisia riippuen eri syistä: sota, huonot sääolosuhteet maataloudelle ja seurauksena nälänhätä, sekä väestönkasvun aiheuttama rasitus. Ruija oli eräänlainen luvattu maa, missä oli pitkä rannikkolinja ja runsaat kalavarat, jotka takasivat ruokaturvaa kaikille. Nyt ei ole virallisia tilastotietoja koskien kveenien määrää.
Pia Lanen mukaan heitä on vähintään 50 000 henkilöä. Vaikka enemmistö kveenejä asuu tänäänkin Pohjois-Norjassa, he ovat levinneet laajalle Norjassa sekä myös USA:ssa. Vuonna 1998 Kveenit tunnustettiin yhdeksi Norjan viidestä kansallisesta vähemmistöstä. On syytä mainita, että ryhmä jakautuu kahteen alaryhmään itseymmärryksensä perusteella. Toiset nimittävät itseään kveeneiksi, kun toiset norjansuomalaisiksi.
Vuonna 2011 molemmat termit hyväksyttiin. Kveenin kielelle annettiin vähemmistökielen asema vuonna 2005. Se kuuluu itämerensuomalaiseen kieliryhmään ja sen sukukieliä ovat suomi, karjala ja meänkieli (Tornionlaakso), kieltä käytettiin julkisesti ennen toista maailmansotaa. Norjan vallat toteuttivat säännöllistä norjalaistamispolitiikkaa alkaen 1890-luvulta. He halusivat, että kveenit sulautuisivat kokonaan norjalaiseen yhteiskuntaan. Heidän kieltään pidettiin riskinä ja välineenä, joka lujittaa kulttuuri- ja poliittisia siteitä Suomeen, mikä voisi johtaa Norjan miehitykseen Suomen toimesta. 1930-lukuun mennessä suomen kieltä voitiin käyttää apukielenä opetuksessa, mutta siitä lähtien sen koulukäyttö kiellettiin. Vanhemmille sanottiin, että kotona on järjetöntä puhua suomea lastensa kanssa. Norjan kieltä pidettiin tulevaisuuden kielenä, kun suomea ja kveenin kieltä esteenä uralle ja vauraudelle. Näin vuoden 1950 jälkeen syntyneet sukupolvet ovat menettäneet vanhempiensa äidinkielen.
Kveenin kulttuurin ja kielen elvyttäminen
1960-luvulla liikkeet puolustivat kaikkialla maailmassa alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen oikeuksia sekä taistelivat heidän kulttuuriperintönsä ja arvojensa tunnustamisesta. Muutos vähemmistöihin liittyvien kysymysten käsittelyssä tapahtui myös Norjassa.
Kveenin kieli ja kveenien historia oli vuonna 1968 perustetun Tromssan yliopiston akateeminen tutkimusala. Kveenit tunnustettiin kansalliseksi vähemmistöksi vuonna 1998. Oikeus oppia suomen kieltä peruskouluissa Tromssassa ja Finnmarkissa myönnettiin vuonna 1997, ja vuodesta 2005 alkaen sama oikeus koskee myös kveeniä. Kveenin puhujien määrän arvioidaan olevan 2000 - 8000, mikä perustuu hallituksen vuonna 2005 tekemään raporttiin.
Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja, jonka Norja on ratifioinut vuonna 1993, suojelee kveenin kieltä. Peruskirja vaatii toimenpiteitä vähemmistökielten suojelemiseksi, lujittamiseksi ja kehittämiseksi. ELDIA-projektin tutkimustulokset osoittavat, että kveenin kieli on hyvin uhattuna sekä on olemassa kielen täyden katoamisen vaara. Viime vuosikymmenen aikana on ryhdytty kuitenkin erilaisiin toimenpiteisiin kveenin kielen säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi.
Kveenin kielioppi (2014), jonka on toimittanut Eira Söderholm Tromssan yliopistossa, sekä kveeniä peruskoulussa opiskeleville tarkoitettu oppikirjasarja Minun kieli – Minun aaret, jonka on kirjoittanut peruskirjan opettaja Agnes Eriksen (Porsanki, Finnmark), ovat esimerkkejä panoksista, jotka on mainittava erikseen.
Projekti 2015: Kansallinen kveenien kirjastopalvelu
Kveenin/norjansuomalaisten vähemmistökulttuurin ja kveenin kielen suojelun ja kehittämisen merkityksen kasvaessa Tromssan ja Finnmarkin läänin kirjastonhoitajia huolestutti se, että kirjastoissa oli vähän tietoa kveenien kulttuurista ja kirjallisuudesta.
Kveenien kirjastopalvelun esiprojekti perustettiin yhteistyössä Tromssan yliopistokirjaston, Tromssan ja Finnmarkin läänikirjastojen ja Raisin julkisen kirjaston välillä.
Tärkeitä hankkeen tavoitteita olivat Tromssan yliopistokirjaston käynnistämän Kveenien bibliografia –hankkeen edistäminen, kveeninkielisten kirjojen edistäminen, kirjastojen tiedottaminen siitä, mistä voidaan löytää, ostaa ja lainata kveenejä koskevia kirjoja, kveeneihin liittyvän tietoverkon rakentaminen sekä kveenikirjailijoiden kannustaminen julkiseen esittämiseen kirjastoissa ja kouluissa. Norjan Kansalliskirjasto myönsi rahaa projektivuodelle 2015.
Rahan puutteen takia vakituisen laajamittaisen palvelun, josta edellä sanottiin, perustaminen jouduttiin lykkäämään. Finnmarkin läänin kirjasto päätti kuitenkin perustaa pienemmän palvelun, joka keskittyi kveeninkielisen sekä kveenien/norjansuomalaisten kulttuurista ja historiasta kertovan kirjallisuuden edistämiseen. Palvelu on riittävän yksinkertainen, se on blogi, jossa on kirja-arvioita uusista ja vanhemmista kirjoista, kirjailijoiden lyhyitä elämäkertoja, tietoja tutkimuksista, linkkejä arkistoihin ja valokuvakokoelmiin sekä kalenteri, jonka tarkoituksena on kattaa kveenien/norjansuomalaisten kulttuurialan. Tämän lisäksi haluamme seurata julkaisuja myös Ruotsin Tornionlaaksosta, koska meänkieli ja kveeni ovat toisilleen läheisiä sukukieliä ja molempien puhujat ymmärtävät toisiaan. Arviot kerätään neljä kertaa vuodessa tiedotteeseen, joka toimitetaan kasvavalle tilaajamäärälle, joiden joukossa on sekä kirjastoja että yksityisiä henkilöitäkin. Finnmarkin läänin kirjasto vastaa koko sisällöstä, ja on erittäin tärkeää, että meillä on kaksikielinen sivusto, jossa on tekstejä norjaksi ja kveeniksi. Porsangissa Kainun institutin asiantuntijat kääntävät jatkuvasti kaikki tekstit. Me haluamme lisätä kveenin kielen näkyvyyttä ja jopa kehittää kveenin kielen kirjallisuusalaan liittyvää sanastoa.
Esitelmän koko teksti julkaistaan portaalissamme Pohjolan kulttuuriperintö digitoituna: luominen, käyttö, edistäminen –konferenssin materiaalikokoelmassa.