Liliana Babakanova,

Kotiseutukirjallisuuden ja bibliografian osaston

pääkirjastonhoitaja

 

 

 

 

 

Ensimmäinen hantilainen runoilijatar. Heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien Maria Kuzminitsna Voldina hurmaa. Kaikkia ihastuttavat hänen viehätyksensä, ainutlaatuisuutensa ja tavaton suhtautuminen luontoon, ihmisiin ja siihen, mitä on ympärillämme... Hän on harvinaisen tahdikas, hyväntahtoinen ja antelias ihminen...

Maria Kuzminitsna Voldina (Vagatova) on syntynyt 28. joulukuuta 1936 Berezovin piirin Juilsk-kylässä poromiehen perheeseen. Perheessä oli 12 lasta, Maria Kuzminitsna oli vanhin. Vuonna 1951 hän valmistui Kazymskin seitsemän vuoden koulusta, sitten vuonna 1955 – Hanti-Mansijskin pedagogisesta opistosta. Sen jälkeen hän opetti lapsia Kazymskin kahdeksan vuoden peruskoulussa (vuosina 1956-1965), johti sisäoppilaitosta. Vuonna 1971 hän valmistui Leningradin Herzenin pedagogisen yliopiston etäopetusosastosta.

 

Vuonna 1970 Leninskja pravda –piirilehden toimittaja Grigorij Lazarev otti hänet apulaisekseen, sitten Maria toimi työntekijänä kirjallisuuden alalla, kääntäjänä ja kansallisosaston varatoimittajana. Tammikuusta 1974 hän oli «Ленин пант хуват» –piirilehden toimittaja, sen lehden nykyaikainen nimi on «Ханты ясанг». Kun hän vasta alkoi kirjallisen uransa, hänet otettiin Neuvostoliiton Journalistiliittoon. Vuodesta 1991 - huhtikuuhun 2002 hän toimi «Ханты ясанг» - ja «Луима сэрипос» –kansallislehtien yhteisen toimistuksen päätoimittaja.

Noin 25 vuotta hän on toiminut Jugoria –piiriradion ylimääräisenä kuuluttajana. Nytkin hän jatkaa yhteistyötä radion ja television kanssa.

 

1970-luvun alussa Leninskaja pravda –lehdessä ilmestyi hänen ensimmäisiä kirjoituksiaan. Kertomuksissaan Maria Kuzminitsna muistelee aina lapsuuttaan, äitiään ja isäänssä, sisaruksiaan. Hän ei ainoastaan muistelee vaan kerrontansa ovat lyyrisiä, hengellisiä. Tuntuu siltä, että koko sielunsa on täynnä lapsuuttaan, missä mummonsa ja vaarinsa kertoivat satuja, tarinoita, laulettiin kansan mielikuvituksen sepittämiä lauluja. Hänen runonsa, satunsa, tarinansa julkaistiin Severjanki (Pohjolan naiset), Vspolohi (Salamat), Ogon-kamen (Tulikivi) –ryhmäkokoelmissa. Hantin kielellä ilmestyi «Яс Аланг» –runokokoelma. Maria kääntää kirjoja hantiksi. Maria Kuzminitsnan sadut ja runot kuuluvat kaikkiin kansallisiin oppikirjoihin hantilaisia kouluja varten. Voldinan eräät teokset on käännetty tšekiksi, uzbekiksi, jakuutiksi, unkariksi, tadžikiksi ja muiksi maailman kieliksi.

 

Tämä ihana nainen sekä sepittää runoja että laulaa, ompelee kansallisia pukuja turkiista, kankaasta ja soittaa taitavasti koivunlehdellä. Aivan kuin lähde on täynnä vettä, hänen sielunsa on täynnä lauluja, joiden avulla hän antaa lahjakkuutensa kansalleen, uudelle sukupolvelle.

 

Maria Kuzminitsnalla on runsaasti kansanrunoutta, hän itse sepittää satuja ja lauluja, muokkaa ja laulaa niitä. Se on vaikeaa työtä, joka vaatii paljon vapaata aikaa ja luovaa inspiraatiota. Hän on osallistunut «Аранг моньсьнэ» –folkyhtyeen perustamiseen. Vuonna 1986 hän perusti «Ешак най» –perheyhtyeen, jonka tarkoitus on säilyttää ja kehittää omaperäistä muinaista hantien historiaa, kulttuuria, perinteitä ja kieltä. «Ешак най» –yhtye on osallistunut Kansainvälisiin kansanperinnefestivaaleihin ja juhliin Venäjällä, Unkarissa, Suomessa ja Norjassa.

 

Jos me yrittäisimme kuvata Maria Kuzminitsnan monitahoista persoonallisuutta yhdellä sanalla, niin me valitsisimme lämpö –sanan. Sielun lämpö on runoilijattaren ominainen piirre. Hänen silmiensä, käsiensä, äänensä, runonsa ja laulujensa lämpö. Hänen suuren sielunsa lämpö.

Maria Kuzminitsna on Venäjän ansioitunut kulttuurityöntekijä, Venäjän Federaation Kirjailijaliiton jäsen, Venäjän Federaation Journalistiliiton jäsen, M.A. Castrenin kansainvälisen palkinnon saaja. Hänelle on myönnetty Kunniamerkki, Marsalkka G.K. Zukovin mitali, mitali Länsi-Siperian öljy-ja kaasuteollisuuden mineraalivarojen kehittymisestä ja muut palkinnot.