Zahar Dorofeev. Mordvan tasavalta
Mordvankielinen kirjallisuus ja mordvalaisten valistus on sidottu tunnetun runoilijan, pedagogin ja yhteiskuntavaikuttajan Zahar Dorofeevin nimeen.
Zahar Dorofeev syntyi 5. huhtikuuta 1890 Fedor Mihailovichin ja Jekaterina Mihalovnan talonpoikaisperheeseen Tambovin kuvernementin Spasskin pitäjän Salazgorin kylässä (nyt se on Torbejevon piirissä Mordvan Tasavallassa). Dorofeevien perhe oli suuri, siihen kuului 16 henkilöä. Zahar oli iloinen poika. Hän rakasti eniten lauluja ja kuunteli mielellään faabeleita ja satuja.
Valmistuttuaan Salazgorjen zemstvon (säätykokouksen) koulusta ja sitten Vindreevskin kaksiluokkaisesta opistosta hän suoritti hyvin vuonna 1905 pääsykokeita Kazanin muukalaisten opettajaseminaariin. Ensimmäisenä lukuvuonna Dorofeev on liittynyt vallankumoukselliseen opiskelijaliikkeeseen, minkä vuoksi hänet poistettiin seminaarista. Vain sen ansiosta, että seminaarin opettaja M. J. Jevsevjev vaikutti Dodofeevin kohtaloon, Dorofeev otettiin takaisiin opiskelijoiden joukoon vuonna 1906 ja hänelle tehtiin vakava nuhde käyttäytymisen oikaisun tarpeellisuudesta. Seminaarissa Dodofeev alkoi sepittää runoja, jotkin niistä on julkaistu Kazanin lehdissä.
Valmistuttuaan opettajaseminaarista vuonna 1909 Dorofeev määrättiin opettajaksi Temnikovin pitäjän Polskoje Ardaševon kouluun. Hän työskenteli innolla syrjäisessä mordvalaisessa kylässä ja yritti kutsua kouluun mahdollisimman paljon lapsia, hänen pyrkimystensä ansiosta rakennettiin uusi koulurakennus vuonna 1912. Siellä hän jatkoi aktiivista kirjallista toimintaa. Valtaa syyttävistä runoistaan Dorofeev oli viranomaisten vainoama, vangitsema ja valvoma. Dorofeevin parhaat työt, jotka hän oli kirjoittanut ennen lokakuun vallankumousta, julkaistiin venäjän kielellä Moskovassa vuonna 1912 erillisena kokoelmana, jonka nimi on Pesni i dumy narodnogo utšitelja (suom. Kansanopettajan lauluja ja ajatuksia). Kokoelmaan kuuluu runoja, jotka ilmestyivät runoilijalta vuosina 1908-1912, sekä 15 mordvalaista kansanlaulua, jotka Dorofeev on venäjäntänyt.
Zahar Dorofeev on osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan ja haavoituttuaan hän palasi Polskoje Ardaševoon. Se oli jo vuosi 1917. Kohta hänet kutsuttiin Temnikoviin (1918) ja määrättiin Temnikovin pitäjän kansanopetusosaston johtajaksi. Hän on toiminut tässä virassa 5 vuotta ja samalla on ollut Tambovin kuvernementin kansanopetusosaston tarkastajana. Vuonna 1918 hän on osallistunut opettajien- internationalistien I kokoukseen.
Vuodesta 1923 hän on työskennellyt Moskovassa, VSFNT:n valitstusministeriön kansallisella osastolla, mistä hänet siirrettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean mordvalaiseen jaostoon. Hän on tehnyt paljon mordvalaisten kansallisten oppilaitosten ja äidinkielisten koulujen avaamiseksi, opettajien valmistamiseksi ja mordvalaisten oppikirjojen luomiseksi. Hän ponnisteli kovasti mordvalaisen kansan unelman omasta valtiollisuudesta toteuttamiseksi. Vuonna 1928 on perustettu Mordvien piirikunta, vuonna 1930 – Mordvien autonominen alue ja joulukuussa 1934 se muutettiin Mordvalaisten autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.
Vuonna 1925 Dorofeevilta on ilmestynyt runokokoelma Esi moroneke (suom. Meidän laulujamme), jossa voidaan huomata sekä runoilijan lyriikan aatteellista kypsyyttä sekä kasvanutta aatteellista ja esteettistä kulttuuria.
Dorofeev kirjoittaa myös proosaa: kertomuksia Koda Danila lotkas’ Škajti ozondomda (suom. Kun Danila lakkasi rukoilemasta Jumalaa), Tulipalo, Meze mon njaen’ stantsijasa (suom. Mitä minä näin asemalla) ja yms. Kertomukset hehkuvat rakkautta tavallista ihmistä kohtaan. Hän käsitteli innostuneena mordvalaista kansanrunoutta: satuja Pjalhkjaprjanja (suom. Peukalon kärki), Lengjan ja sijan košelnja (suom. Niini- ja hopeakori), Kolma bratt kolmonest (suom. Kolme veljeä), Koda tsjoras sluzhas soldatondi (suom. Kun poika oli sotilaana) ja yms. Hänelle on luonnostaan suotu poikeuksellisia kykyjä, ja hän oli hyvä tutkija: Mokšeten kolga (suom. Mokšalaisista), Tolstoin vuotisjuhlan kunniaksi työläisten kerhoissa (L. N. Tolstoin 100-vuotisjuhlan kunniaksi), Kolme vuotta kestäneen vallankumouksellisen taistelun ja työn tuloksia.
Zahar Dorofeev on kääntänyt mokšan kielelle A. S. Puškinin, N. A. Nekrasovin, A. V. Koltsovin, I. S. Nikitinin, F. I. Tjutševin, D. Bednyn, A. Zharovin ja muiden teoksia. Runoilija on kerännyt paljon mordvalaista kansanrunoutta, julkaissut kansanlauluja venäjän ja mordvan kielellä.
Suuren Isänmaallisen sodan aikana Zahar Dorofeev liittyi vapaaehtoisen nostoväen joukkoon, mutta terveyden tilan vuoksi hän kotiutui.
Zahar Dorofeev on kirjoittanut oppikirjoja keskikoulun ala-asteelle ja lukutaidottomuuden poistamiseen kohdistuville kouluille. Mordvan koululaiset käyttivät hänen aapiskirjaansa Valda jan (suom. Valkea tie), lukukirjaansa Od vele (suom. Uusi kylä) sekä oppikirjaansa nimeltä Neuvostoliitto.
Zahar Dorofeev kuoli 18. kesäkuuta 1952 Moskovassa, mihin hänet haudattiin.
Vuonna 1965, 
kun tasavallan asukkaat juhlivat Dorofeevin 75-vuotijuhlaa, ja Saranskissa, Temnikovissa ja Torbejevon kylässä hänen mukaansa nimettiin katuja. Dorofeevin mukaan on nimetty Temnikovin sisäoppilaitos. Mordvan ASNT:n ministerineuvoston tutkimuslaitos vuosina 1961-1965 on julkaissut teoskokoelman kaksi ensimmäistä osaa. Pervomaiskin kadulla sijaitsevaan taloon, missä Dorofeev asui, on asennettu muistolaatta.
Vuonna 1990 Zahar Dorofeevin 100-vuotisjuhlan kunniaksi Mordvan kustantamossa on julkaistu venäjän ja mokšan kielellä hänen teoksensa nimeltä Siivelliset unelmat (Patsjajaf mjalht).
Zahar Dorofeevin yhteiskunnallinen, kirjallinen ja pedagoginen toiminta sekä koko elämä on esimerkki pyyteettömästä ja epäitsekkäästä palvelusta oman kansan, sen ihanteiden ja etujen hyväksi.