Nikolai Gippijev (salanimi Nikolai Laine). Karjalan tasavalta
100-vuotispäivän kunniaksi
Nikolai Grigorjevitš GIPPIJEV (salanimi Nikolai Laine) (1920-1984) on karjalaisen kirjallisuuden klassikko. Runoilija, kääntäjä, kirjeenvaihtaja, Punalippu –kirjallisuuslehden (nyt Carelia-lehti) päätoimittaja. Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtaja. Karjalan ASNT:n ja VSFNT:n ansioitunut kulttuurityöntekijä.
Nikolai Grigorjevitš syntyi Repolan kylässä (Mujejärven piiri) karjalaiseen talonpoikaisperheeseen. Kaikkien tuotantovaiheiden aikana hän on säilyttänyt sielussaan rakkautta synnyinseutuaan kohtaan.
En ole vieras synnyinkylässäin
Ja vaikka vanheten käyn täällä harvoin,
niin muistan sijat vanhain veräjäin
ja kujanpohjat nurmettuneet arvaan.
Tuleva runoilija opiskeli Uhtuan (Kalevalan) koulussa, missä kirjallisuutta opetti legendaarinen opettaja Matti Pirhonen. Nimenomaan hän sai Nikolain kiinnostumaan kirjallisuudesta. Nikolai Laine alkoi kirjoittaa runoja karjalaksi jo kouluvuosina, osa runoista on julkaistu Kipinä-lastenlehdessä.
Nikolai Grigorjevitš oli yksi karjalan kirjakielen ja karjalankielisen kirjallisuuden alullepanijoista 1930-luvulla. Vuonna 1939 Karelija-kirjallisuuslehdessä ilmestyi hänen karjalankielinen runoelmansa Vragat (suom. Viholliset) ja hänen ensimmäinen karjalankielinen runokirjansa, pieni kokoelma Huondes (suom. Huominen), joka yhdisti saman kannen alle Nikolai Gippijevin ja Fjodor Isakovin runot.
Runoilijan nuoruus sattui sodan vuosiin. Vuonna 1939 opiskellessaan Petroskoin pedagogisen korkeakoulun toisella vuosikurssilla hän lähti rintamalle ja sai tulikasteensa talvisodassa. Suuren isänmaallisen sodan aikana hän taisteli Karjalan ja Leningradin rintamalla, toimi poliittisena komissaarina. Sodan päättyessä hän palveli majurin arvossa. Sotilaallisista ansioista hänet palkittiin Punaisen tähden kunniamerkillä ja mitaleilla.
Nikolai Laine kehittyi ammattirunoilijaksi sotavuosina. Hänen runonsa ja rintamakuvauksensa julkaistiin rintamalehdissä. Vuosina 1941-1945 hän kirjoitti Tulikaste - rintamarunojen sikermän ja siitä tuli hänelle ”tulikaste” runoudessa.
Ensimmäisten sodan jälkeisinä vuosina ilmestyneiden runokokoelmien nimet Kevään viesti (suomen kielellä) ja Štšastje soldata (suom. Sotilaan onni, venäjän kielellä) viittaavat siihen, että Laineen runouden pääaiheita ovat sotakoettelemukset, voiton tuonut kevät ja kotimaan kauneus.
On niitty sama.
Miltei samaten
Kuin silloin ohi virtaa vaedet Vuoksen,
Ja minä näen:
Yli niityn sen
Nyt sumun
Läpi
Toverit käy luoksein.
Ne samat viiksettömät nulipäät
Ja vekkulit
Ja huuliveikot kovat,
Ne luokan kymmenennen päästökkäät –
He kaikki tässä
Vierelläni ovat.
Sodan jälkeisinä vuosina kirjailijan elämä ja tuotanto olivat sidoksissa Petroskoihin. Täällä hän työskenteli Totuus-lehdessä, ja vuodesta 1954 alkaen Punalippu-lehden toimituskunnassa runousosaston johtajana, pääsihteerinä, varapäätoimittajana ja päätoimittajana. Petroskoissa ilmestyi runoilijan monia teoskokoelmia.
Hän on omistanut runonsa kaupungille.
On kadut kietoutuneet vaippaan valkeaan.
Yön helmaan pilvet ripottelee lunta,
Nyt kumpuilevan kaupunkimme unta
ei riko enää askel ainutkaan.
Vain siellä täällä katulamput katsovat
utuisten puistokäytävien perään
ja jokilaaksoon, missä tehtaan ikkunat
unettomina valvovat ja vartovat
niin kauan kunnes kaupunkimme herää.
Jokien rantamilla tuuli teutaroi,
puut nuokkuu oksin, huurteen hopeoimin.
Mut niiden ylle kohta virkein voimin
taas nousee taivaanrantaan aamunkoi
ja sitä tervehtien jälleen Petroskoi
käy kaksin käsin töihinsä ja toimiin.
Runoilijan sukujuuret liittyivät runonlauluperinteisiin, Nikolai Laineen isoäiti oli runonlaulaja. Laine on omistanut runoteoksensa Kalevala-eepokselle ja runonlaulajille.
Vuonna 1970 on ilmestynyt O. V. Kuusisen toimittama Kalevala-eepoksen painos, jonka ovat ensimmäistä kertaa venäjäntäneet karjalaiset runoilijat. Heidän joukossaan oli Nikolai Laine. Takaa-ajosta ja sammosta käydystä taistelusta kertova runo, jonka ovat kääntäneet Laine ja Karjalan kansanrunoilija M. V. Tarasov, julkaistiin tunnetussa Maailman kirjallisuuden kirjasto – nimisessä kirjasarjassa.
Nikolai Laineelta on ilmestynyt yli 20 karjalan-, suomen- ja venäjänkielistä runokirjaa. Runoilijan viimeinen kirja ilmestyi vuonna 2006. Hyökyaallon harjalla –kokoelman nimen kanssa sopusoinnussa ovat runoilijan runorivit, jotka edustavat elämänsä mottoa:
Lymyämättä toisten selän taa
myös itsekään en kaihda mitään työtä:
voin rantaan rakotulet rakentaa,
vesille suoriutua kesken yötä.
Nikolai Laine on suomentanut suuria venäläisiä kirjallisuusteoksia, mm. N. A. Nekrasovin Ehoa kenen elo on –runoelman, A. S. Gribojedovin Vastus viisaudesta -komedian, A.T. Tvardovskin Vasili Tjorkin –runoelman, Taras Ševtšenkon, S. Jeseninin, V. Majakovskin ja K. Simonovin lyyrisiä teoksia.
Runoilija sanoi kotiseutunsa luonnon olevan inspiraationsa lähteenä. Runoissaan runoilija vetoaa järveen, kallioon ja puuhun, ja runonsa heijastavat sielun tunteita ja kiitollisuutta kotiseutuaan kohtaan.
Lieksajärvi, taas edessäin pauhaat.
Taasen matkan sun luoksesi tein.
Ilman sinua löydä en rauhaa,
oma ainainen rakkautein!
Olet armas kuin lapsuutein kehto,
sinuun miellyin jo nuoruudessain.
Olkoon aikaianen aamu tai ehtoo,
hietarannoilles halajan ain.
Luokses taivallan pitkältä tieltä.
Niin kuin muinoinkin kuuntelemaan,
tulen mulle niin tuttua kieltäs,
josta soinnut taas lauluuni saan.
Tulen rohkeesti, salaa en hiivi.
Mulle yllyt jos myllertämään,
nousen yllesi kajavan siivin,
sua lauluin käyn ylistämään.
Toki pärskeilläs suikkaat nyt suuta,
pölyt kasvoltain pyyhkäiset pois…
Ilman sinua paljon on muuta,
mutta laulujain – niitä ei ois!
Karjalan Kansalliskirjaston sähköiset julkaisut ja materiaalit, jotka kertovat Nikolai Laineen tuotannosta:
N. G. Gippijevin (N. Laineen) karjalankielinen Vragat-runoelma, joka ilmestyi Karelija-lehdessä (nro 1/1939). Teoksen kokoteksti on esillä Sähköinen luettelo -osiossa Karjalan Kansalliskirjaston sivustolla;
Nikolai Laineelle omistettu artikkeli Derevo pesen: antologija poezii Karelii (suom. Laulupuu: Karjalan runousantologia. Aleksandr Valentik, Petroskoi, Ostrova-kustantamo, 2009).
Biobibliografinen sanakirja Karjalan runoilijat (Petroskoi, 2006), jossa on N. G. Laineelle omistettu artikkeli, sähköinen versio on julkaistu Karjalan kirjailijoiden sähköinen kirjasto -projektissa.
Kirjallisuusluettelo Nikolai Laine (Petroskoi, 1970), kokoteksti on esitetty Sähköinen luettelo -osiossa Karjalan Kansalliskirjaston sivustolla;
Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksen tutkijan N. V. Tšikinan artikkeli N. G. Laineen 100. syntymäjuhlan kunniaksi, julkaistu Karjalan Kansalliskirjaston sähköisessä julkaisussa Karjalan merkkipäivien kalenterissa vuodelle 2020.
Artikkelin bibliografisen luettelon on laatinut M. Vantšurova, Karjalan Kansalliskirjaston pääbibliografi.
N. G. Laineen runokirja Zolotaja osen (suom. Kultainen syksy. Moskova, 1985) on esitetty 100 parasta Karjala-aiheista kirjaa –projektissa Karjalan Kansalliskirjaston sivustolla.
© Jelena Saikonen, pääkirjastonhoitaja, Karjalan Kansalliskirjaston kansallisen kirjallisuuden ja bibliografian osasto
Galleria
