Karjalaiset runonlaulajat ja sadunkertojat
10. kesäkuuta 2020 on ensimmäistä kertaa pidetty Karjalainen runopäivä karjalaisten kulttuurivaikuttajien aloitteesta. Tänä päivänä vuonna 1820 eli 200 vuotta sitten suomalainen lääkäri ja eeppisten runojen tutkija Zachris Topelius vanhempi (1781 – 1831) tapasi Vienan Karjalan laukkurit ja kuuli heidän esittävän karjalaisia runoja sekä sai tietää, että Vienan Karjalassa säilyy runonlauluperinne. Sitten Zachris Topelius vanhempi osoitti tutkijoille Karjalassa olevan alueen, missä säilyy muinaisia runoja.
Karjalan Kansalliskirjasto esittää gallerian Karjalan tunnetuista runonlaulajista, jotka ovat ojentaneet runonlaululangan 1700-luvusta nykypäiviimme saakka.
Arhippa (Arhip Ivanovitš) Perttunen (1768 – 1771 välillä – noin 1841), oli syntyisin Latvajärven kylästä (Kostamuksen kaupunkipiiri), hän on maailmankuulu runonlaulaja, josta juontaa juurensa Perttusten runonlaulajasuku.
Häneltä vuonna 1834 suomalaisen kielitieteilijän ja kansanperinnetutkijan Elias Lönnrotin keräämät runot loivat perustan Kalevala-eepokselle. Hänen mukaan on nimetty Karjalan valtionpalkinto, kansalaisjärjestö A. Perttusen kulttuurisäätiö (Kostamus), Kalevalan piirin keskuskirjasto.
Arhippa Perttusen poika Miihkali Perttunen (1809 – 1817 välillä - 1899) oli syntyisin Latvajärven kylästä. Miihkali Perttusen laulamiselle oli ominaista omalaatuisuutta ja taitavuutta, häntä kutsuttiin Pohjoiseksi Homerokseksi. Vuokkiniemen kylässä (Kostamuksen kaupunkipiiri) on vuonna 1991 paljastettu M. Perttusen pronssipatsas, jonka on veistänyt tunnettu suomalainen veistäjä Alpo Sailo.
Suvun maineikas jatkaja on 1900-luvulla Tatjana Aleksejevna Perttunen (1878 – 1883 välillä - 1963). Tatjana Aleksejevna sekä lauloi muinaisia runoja, että sepitti lauluja käyttäen nykyaikaista aihepiiriä: runosarja Uusi Sampo, Sankaritar Marija Melentjeva. Vuonna 1949 juhlittiin 100 vuotta Kalevalan täyttä painosta, minkä johdosta hänet palkittiin Karjalais-Suomalaisen SNT:n Korkeimman neuvoston kunniakirjeellä. Kalevalan kylässä on säilynyt talo, missä sadunkertoja oli asunut, talossa on Perttusen muistoksi asennettu muistolaatta.
Vaassila Kieleväinen (noin 1755 – noin 1840) oli Kalevalan piirin Vuonnisen kylästä syntyisin oleva sadunkertoja, runonlaulaja ja tietäjä. E. Lönnrot tapasi Kieleväisen vuonna 1833 ja sai tältä talteen lukuisia aikaisemmin tuntemattomia runoja, jotka sitten lisättiin Kalevala-eepokseen. Vuonna 1995 Vuonnisessa avattiin runonlaulajien patsas Vaassilan kivi (veistäjä Martti Aiha, Suomi).
Ontrei Malinen (1777 – 1781 välillä – 1855 – 1856 välillä) oli Vuonnisen kylästä syntyisin oleva runonlaulaja, metsästäjä ja tietäjä. Hän on perustanut Malisten runonlaulajasuvun. Elias Lönnrot vuonna 1833 keräsi Ontrei Maliselta runot, joiden aiheena on Kalevala-eepoksen keskushahmo eli Sampo.
Petri (Pjotr Ivanovitš) Shemeikka (1821 - 1825 välillä – 1915) oli syntyisin Suojärven piirin Shemeikan kylästä. Hän on Shemeikka-runonlaulaja- ja kanteleensoittajasuvun tunnetuin edustaja. Runonlaulajalle vuonna 1935 Sortavalaan Väinämöisen aukiolle Kalevalan 100-vuotisjuhlan kunniaksi pystytetyn patsaan on veistänyt tunnettu suomalainen veistäjä Aipo Sailo.
Mavra (Maura) Maksimovna Hoteeva (1864-1938) oli kotoisin Kalevalan kylästä. Hän lauloi runoja, joikuja, itkuja ja satuja sekä sepitti lauluja ajankohtaisista tapahtumista. Kalevalan kylässä on Maura Hoteevan katu sekä on säilynyt talo, jossa sadunkertoja asui vuosina 1922-1938. Taloon on asennettu muistolaatta hänen muistokseen.
Maria Andronovna Remshu (1865 - 1869 välillä – 1943) oli kotoisin Kivijärven kylästä Kalevalan piiristä, hän oli sadunkertoja ja Kirjailijaliiton jäsen. Hänen ohjelmistossaan oli eeppisiä lauluja, satuja, loitsuja, sananlaskuja, ennusteita, neuvostoajan kansanperinnelauluja. Hänet palkittiin Karjalan Korkeimman neuvoston Puheenjohtajiston kunniakirjeellä. Vuonna 1984 Kalevalan kylään Maria Remshun taloon on perustettu Kalevalaisten runonlaulajien museo.
Jevgenia Ivanovna Hämäläinen (Jouki Hämäläinen) (1882 – 1959) oli kotoisin Kivijärven kylästä, koulun alkuasteen opettaja, sadunkertoja, Kirjailijaliiton jäsen. Hänet palkittiin Karjalais-Suomalaisen SNT:n Korkeimman neuvoston kunniakirjeellä ja Kunniamerkillä.
Maria Ivanovna Miheeva (1884 – 1969) oli kotoisin Alajärven kylästä Kalevalan piiristä. Hän esitti runoja, satuja, itkuja, joikuja ja loitsuja, sepitti uusia lauluja ajankohtaisista aiheista. Hänet palkittiin Karjalais-Suomalaisen SNT:n Korkeimman neuvoston kunniakirjeellä (kahdesti). Kalevalan kylän katu on nimetty M. Miheevan mukaan, siellä on säilynyt talo, missä hän oli asunut vuosina 1967-1969, talon julkisivussa on sadunkertojan muistoksi asennettu muistolaatta.
Aleksandra Andreevna (Sandra) Remshueva (1914 − 2010) asui Vuokkiniemen kylässä (Kostamuksen kaupunkipiiri), esitti runoja, lauluja ja satuja. Vuonna 2006 Kuhmossa Suomessa Juminkekko –säätiö on julkaissut CD-levyn, jossa on Sandra Remshuevan ohjelmisto.
Karjalan Kansalliskirjaston sähköisissä aineistoissa on julkaisuja, joiden aiheena on karjalaisia sadunkertojia ja runonlaulajia:
- Biobibliografisesta sanakirjasta Karjalan kirjailijat (Petroskoi, 2006) löytyy materiaaleja M. I. Miheevasta, M. A. Remshusta, J. I. Hämäläisestä. Sanakirja on julkaistu Karjalan kirjailijoiden sähköinen kirjasto –verkkohankkeessa.
- Karjalaista runonlauluaihetta käsittää julkaisu Karjalainen kokoelma (Leningrad, 1929) ja kirja I. Inha Kalevalan laulumailta (Helsinki, 1921) (suomen kielellä). Ne löytyvät verkkoresurssista Karjalan tasavallan sähköinen kirjasto