Boris Akbulatovin Kalevala
Boris Akbulatov on Karjalassa tunnettu graafikko, taidemaalari ja kirjataiteilija. Hän on osallistunut neuvostoliittolaisiin, venäläisiin, alueellisiin, tasavaltalaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin. Hän on ollut taiteilijaliiton jäsenenä vuodesta 1977 alkaen. Karjalan Tasavallan ansioitunut taidetoimija.
Teostensa keskeisenä aiheena hän pitää mm. Kalevalan myyttejä. Taiteilija alkoi kuvittaa eeposta vuonna 1985, kun juhlitiin 150-vuotiasta Kalevalaa. Tässä on taiteilijan kertomus tuosta ajasta:
”… Olen syntynyt Karjalassa, joka on esi-isieni maa. Kääntyminen Kalevala-eepokseen oli minulle samanlainen tarve, kuin karjalaisen luonnon, metsien, järvien, lintujen ja eläinten tarkkailu. Universaalisten motiivien viisaus, runolliset fantasiat, mystinen symboliikka ja runojen rikas kieli herättivät mielikuvitustani ja antoivat sille energiaa, joka ruokkii taiteilijan luovuutta. Eepoksen rytmi ja voima lumosivat, olen itse kokenut eräiden runojen noituutta:
”Ota kivut kippasehen”,
vaivat vaskivakkasehen,”
Jäljittelin alussa alitajuisesti ja sitten tarkoituksellisestikin kirvesmiehen työmenetelmää: ”veistin” maalilla paperin tilasta Väinämöisen, Kullervon vartalot, veneen, talot, vesiputoukset, metsät...”
Työn tuloksena oli vuonna 1992 Kalevalan painos, jossa oli suomen-, venäjän- ja englanninkielinen teksti ja Boris Akbulatovin kuvitukset (Pietari : InKA. 1992).
Vuonna 2014 oli Kalevalan juhlavuosi, koska 165 vuotta sitten ilmestyi Kalevalan toinen laajempi suomenkielinen versio. Tämän päivämäärän kunniaksi on ilmestynyt Kalevalan uusi julkaisu L. Belskin kääntämänä ja B. Akbulatovin kuvittamana (Petroskoi : Barbašina Е. А. 2014). Annetaan puheenvuoro tekijälle:
”Kuluneen neljännesvuosisadan aikana henkilökohtainen suhteeni Kalevala-kirjalliseen muistomerkiin ei ole muuttunut. Mutta kustantajien suhde kirjaan on muuttunut. Kirjassa oleva taiteellinen täyte on menettänyt edellisen tärkeytensä, ensimmäiselle sijalle on noussut nimenomaan teksti, sen taiteellinen arvo. Siis, runot ovat niin hyviä, että ovat imeneet ikuista, lyhytaikaisten muutosten vallan ulkopuolella olevaa.
Kun olin kuvittamassa uutta L. P. Belskin kääntämän Kalevalan julkaisua, minusta tuli jälleen eepoksen lukija. Tällä kertaa minua ohjasivat sekä muinaiset rytmit ja hahmot, että myös elävä luonto, jota minä tarkkailin päivästä toiseen. Nimenomaan sen muutokset ja tunnelmat saivat minut haluamaan, että kuvat vastaisivat modernin elämän hengitystä.
Tehdessäni työtä päätin yhdistää tietokoneella tekemäni piirrokset ja valokuvat. Minusta tämä menetelmä sai kuvan eli Karjalan luonnon ominaispiirteet näyttämään dokumentaarisemmalta: metsää, vettä, kiveä, lintuja, metsäeläimiä… Pyrin siihen, että kuvitukset ja teksti vaikuttaisivat samantyylisiltä eivätkä häiritsisi lukemista. Toivon, että olen onnistunut tekemään sen vaikkapa osittain”.
Näiden kahden julkaisun välillä on yli kaksi vuosikymmentä. Verkkonäyttelymme antaa mahdollisuuden nähdä muutokset ihanan kirjataiteilijan lähestymistavassa eepokseen kuvitukseen.
Galleria
