Kalevalan runot maailman eri kielillä. Karjalan Tasavalta
Ilmestyttyään Kalevala on aloittanut matkansa eri maihin ja levinnyt eri kansoille. Nyt koko Kalevala on käännetty 60 kielelle ja lyhennettynä – yli 120 kielelle. Karjalan Kansalliskirjastolla on riittävän rikas Kalevala-kokoelma eri kielillä.
Maaliskuussa 2016 Karjalan Kansalliskirjastossa pidettiin kirjallisuustapahtuma Kalevalan runot maailman eri kielillä. Tapahtumassa luettiin Kalevalan runoja ukrainan, tšekin, puolan, unkarin, komin, marin, italian, englannin, saksan, kiinan sekä latinan kielellä. Kalevalan runoja lausuivat eri-ikäiset ja eri kansoja edustavat ihmiset: opiskelijat ja opettajat, eri alojen asiantuntijat. Karjalan Kansalliskirjasto esittelee teille kirjallisuustapahtuman aikana kuvattuja videoita.
Runo 2. Väinämöinen lähettää Sampsa Pellervoisen kylvämään maata tehdäkseen pellon, hän jättää yhden koivun, jotta siinä voisi istua lintuja. Kiitollisena kotka iskee tulta.
Opiskelija Gabor Somogyi, joka opiskelee venäjää Petroskoin valtionyliopistossa, lukee katkelmaa Béla Vikárin unkariksi kääntämästä runosta.
Tunnettu unkarilainen kielitieteilijä ja etnografi Béla Vikár oli kiinnostunut 1800-luvulla Suomen kansalliseepoksen tutkimisesta ja kääntämisestä. Hän käänsi koko Kalevalan vuonna 1890, ja vuonna 1901 käännös julkaistiin Budapestissa.
Runo 4. Katkelmaa runosta komin kielellä lukee Marina Terentjeva, Petroskoin valtionkonservatorion opiskelija.
Runo 5. Väinämöinen lähtee etsimään Joukahaisen siskoa merestä, tyttö tulee kalana. Hän aikoo leikata tämän paloiksi. Kala tunnustaa olevansa tyttö ja kimmahtaa takaisin veteen. Väinämöinen yrittää turhaan saada kalaa takaisin.
Katkelmaa runosta puolan kielellä lukevat Petroskoin valtionyliopiston lehtori Karolina Pyka ja Paulina Brik.
Runo 10 kertoo Kalevalan keskeisimmästä tapahtumasta – Sammon takomisesta. Väinämöinen saapuu kotiin ja pyytää Ilmarista lähtemään kosimaan Pohjolan neitoa, jonka hän saisi taottuaan sammon. Ilmarinen kieltäytyy lähtemästä, ja Väinämöinen lähettää taikakeinoin Ilmarisen vastoin tämän tahtoa Pohjolaan. Ilmarinen saapuu Pohjolaan, siellä hänet otetaan vastaan hyvin. Muutaman yrityksen jälkeen hänen onnistuu takomaan sammon. Louhi sulkee sammon kivimäkeen. Ilmarinen pyytää, että hänen annetaan ottaa tytön vaimoksi palkkiona työstään, mutta tämä kieltäytyy. Ilmarinen palaa kotiin ja kertoo Väinämöiselle sammosta.
Runoa italian kielellä lukee Jelena Glariantova, klassisen filologian laitoksen vanhempi lehtori ja Petroskoin valtionyliopiston kansainvälisen osaston asiantuntija sekä Petroskoin italian kielen keskuksen johtaja.
Runo 13. Lemminkäinen kosii Louhen tytärtä.
Runoa ukrainan kielellä lukee Tatjana Sibileva.
Kalevalan ensimmäisen käännöksen ukrainan kielelle teki E. K. Timtšenko, kuuluisa ukrainalainen kielitieteilijä, ukrainan kielioppikirjojen (1907 ja 1918) sekä kielen historiaan liittyvien tutkielmien kirjoittaja. E. K. Timtšenko ei osannut suomea ja kääntäessään Kalevalaa käytti aikaisempia Anton Schiefnerin saksan kielelle tekemiä käännöksiä, L. P. Belskin venäjännöksiä ja Léouzon Le Ducin ranskan kielelle tekemää proosakäännöstä.
Kalevalan runoja englannin kielellä Petroskoin valtionkonservatorion opiskelijoiden esittäminä.
Aleksandr Devjatko ja Liudmila Sokolova lukivat Kalevalaa englannin kielellä (Keith Bosleyn käännös). Viktor Fedorov ja Sofia Baranovskaja lukivat Lora ja Hans Frommin käännöksiä saksan kielelle.
Runo 37. Ilmarinen suree pitkään kuollutta vaimoaan ja takoo itselleen naisen kullasta, kultaneito on kuitenkin eloton.
Katkelman Anton Schiefner tekemästä klassisesta käännöksestä saksan kielelle luki kymnaasin nro 37 vieraan kielen opettaja Tatjana Bezborodova.
Runo 41. Väinämöinen rakentaa uuden kanteleen mereen pudonneen asemesta. Hän soittaa ja koko luonto herää. Karjalan marit –kansalaisjärjestön Petroskoin marit –osaston johtaja Olga Julegina luki Kevät –katkelman käännettynä marin kielelle.
Vuonna 2008 Marin tasavallassa ilmestyi kirja, jossa julkaistiin Marin tasavallan kansanrunoilijan Semen Nikolaevin kääntämän Kalevalan teksti. Käännöksen perusteella tehtiin näytelmä, joka esitettiin Marin kansallisteatterin lavalla vuonna 2007.
Runo 44. Väinämöinen lähtee etsimään mereen pudonnutta kanneltaan, muttei pysty löytämään sitä. Hän tekee tuohesta uuden kanteleen, jota hän soittaa ja innoittaa kaikkea eloisaa.
Katkelmaa runosta lukee opiskelija Taiwanista Markus Liu.
Ensimmäinen käännös kiinan kielelle ilmestyi vuonna 1962. Sen teki Shih Hêng käyttäen L. P. Belskin venäjännöstä. Vuonna 1981 hän teki vielä yhden käännöksen käyttäen englannikielistä versiota, jonka oli tehnyt William Forsell.
Petroskoin valtionkonservatorion suomalais-ugrilaisten kansojen musiikin laitoksen dosentti I. V. Solovjov soittaa runosävelmää.