Kesä on pieni elämä: Karjalan Kansalliskirjaston luovia lastenohjelmia, saavutuksia ja kasvupisteitä
Kesällä 2018 Karjalan Kansalliskirjastoon perustettiin Lasten lukukeskus. Perinteet, joita noudatetaan tehdessä työtä lasten parissa, ovat kuitenkin muodostuneet paljon aikaisemmin. Todisteena siitä, että Kansalliskirjasto ja lapset ovat yhteensopivia käsitteitä, toimi se, että luovat ja informatiiviset lapsille ja vanhemmilleen tarkoitetut perheohjelmat ovat todella suosittuja ja niitä on pidetty jo muutaman vuoden aikana.
Kertynyt kokemus otettiin perustaksi lapsille kohdistettujen kirjasto-ohjelmien järjestämiseen loman aikana. Lapset viettivät kesällä 2019 Älyllisen loman Kansalliskirjaston kanssa. Kolmessa kuukaudessa on pidetty 33 luovaa ohjelmaa, joiden kävijämäärä oli 446.
Me käännyimme johtavan kirjastonhoitajan Ksenija Mihailovan puoleen ja pyysimme häntä analysoimaan tuloksia.
Annetaan hänelle puheenvuoro.
Lasten vapaa-aikaa ja lasten kognitiivisen ajattelun kehitystä koskevat vaatimukset lisääntyvät ja kiristyvät päivästä toiseen. Yhä enemmän vanhempia haluaa, että pitkien kesälomien aikana lapset asuisivat kotona eivätkä lähtisi kesäleirille maaseudulle, mutta ollessaan työpaikalla vanhemmat eivät halua jättää lapsiaan oman onnensa nojaan. Karjalan Kansalliskirjasto on valinnut kohderyhmäksi juuri nämä lapset, kun se alkoi järjestää luovia lastenohjelmia 3 kertaa viikossa klo 11-14 (ml. kirjastolounas kahvilassa).
Tämä työmuoto on testattu viime kesällä, kokeilusta saatiin myönteisiä palautteita ja päätettiin, että ohjelmia jatketaan nimenomaan tässä muodossa.
Ohjelmat on tarkoitettu 6-11-vuotiaille lapsille, yleensä kolme tuntia kestävässä ohjelmassa on mukana 2-4 kirjastonhoitajaa. Kolme tuntia ei ole lyhyt ajanjakso eikä ole helppoa kiinnittää lasten huomiota niin pitkäksi aikaa. Me kuitenkin olemme onnistuneet tässä työntekijöiden innostuksen ja ammattitaidon, erilaisten työmenetelmien sekä vaihtelevan toiminnan ansiosta.
Analysoidessani yli 30 kesällä pidettyä luovaa ohjelmaa haluan kertoa eräistä saavutuksista, luovista löydöksistä ja kasvupisteistä.
Mikä kiinnostaa lapsia?
Ohjelmien aihepiiri valittiin hyödyllisyyden ja lasten kiinnostuneisuuden perusteella (kirjastonhoitajien näkökannalta) sekä huomioiden työntekijöille kertyneet kokemukset ja analysoiden eri ohjelmien kävijämääriä lukuvuoden ja edellisen kesäloman aikana. Ohjelmat eivät koskaan toistuneet kesän aikana. Ohjelmien tarkoituksena oli kannustaa lapsia lukemaan tiettyjen kirjailijoiden teoksia (Agnija Barto, Jules Verne), kirjasarjoja (Vihreä sarja, Historiaa lapsille) tai tiettyyn aihepiiriin liittyviä kirjoja (kirjoja matkoista, eläimistä tai teatterista).
Lähes yksikään ohjelmista ei perustunut siihen, minkä lapset OVAT JO lukeneet, mutta jos joku sanoi lukeneensa, viesti otettiin vastaan riemulla ja kunnioituksella. Me emme kuitenkaan asettaneet tehtäväksi lasten kirjaan tai kirjailijaan liittyvän tietämyksen testausta.
Ala-asteen oppilaat ovat kiitollinen yleisö, he arvostelivat hyviksi lähes kaikki ohjelmat. Lapset antoivat myös vinkkejä tulevien tapaamisten aiheille: he olivat kiinnostuneita tieteestä (eniten kiinnostuneita kokeita sisältävistä ohjelmista), tai tempuista, kaukaisista maista, moderneista lasten salapoliisiromaaneista ja moderneista kirjailijoista.
Kaikki tarvitsevat ... kanssakäymisiä.
Ei ole mikään salaisuus, että kesäohjelmilla kanssakäyminen on yhtä tärkeää kuin opettava elementti. Kävijämme kommunikoivat mielellään sekä aikuisten kanssa että keskuudessaan. Ohjelmissa vallitsee elävä ja rento ilmapiiri. Lapset usein tulevat ystäviensä kanssa ja vakituiset osallistujat rupeavat ystävystymään toistensa kanssa. Toisaalta se on kivaa ja iloista, mutta toisaalta joskus se häiritsee oppimista tai muita lapsia. Kuinka voidaan rauhoittaa lapsilaumaa käyttämättä klassisia ”koulumenetelmiä” sekä nostamatta ääntä? Tunnemmeko me, kirjastonhoitajat, kaikki pedagogiset ja psykologiset menetelmät? Ne ovat ajateltavia kysymyksiä. Lisäksi pidän kasvupisteenä asiantuntijoidemme kommunikointia lasten vanhempien kanssa, ml. henkilökohtaista ja verkkokommunikointia. Jos tämä kanssakäyminen on tuloksekasta, kohdistunutta ja henkilökohtaista, meillä on mahdollisuus saada uskollisia ja kiinnostuneita kanta-asiakkaita, jotka antavat elävän palautteen ja ovat valmiit osallistumaan tuleviin ohjelmiimme ilman erityistä mainontaa.
Syvemmällä kommunikoinnilla kiinnostuneiden vanhempien kanssa on havaintojemme mukaan myös kasautuvaa vaikutusta: aktiiviset vanhemmat usein vievät mukaansa omien lastensa lisäksi myös koululuokkia, missä lapsensa opiskelevat, ja ystäviensä lapsia. Niin tämä kommunikointi on epäilemättä kehityksen arvoinen!
Ikäraja
Kansalliskirjastolla on kokemusta eri-ikäisille lapsille tarkoitettujen ohjelmien järjestämisestä, mm. sellaisten lastenohjelmien järjestämisestä ilman ennakkoilmoittautumista, kun ei tiedetä, kuka tulee ja paljonko lasta kokoontuu. Kirjastonhoitajat ovat valmiit tekemään työtä minkä tahansa yleisön kanssa. Kesäohjelmien osallistujiksi yleensä ilmoittautuivat 7-9-vuotiaat lapset, mutta usein tuli sekä 6-vuotiaita että 11-vuotiaita lapsia. Eräät ohjelmat, kuten esimerkiksi luovaan komponenttiin perustuvat ohjelmat sopivat hyvin eri-ikäisille ryhmille, ja ne ovat rikkaampia ja mielenkiintoisempia lasten erilaisten tietämysten ja taitojen ansiosta.
Muissa ohjelmissa 6- ja 12-ikäisten lasten ikäerot ovat kuitenkin jarruna. Jos oppitunnilla tehdään työtä tekstin parissa tai pelataan sanapelejä, niin lasten valmistautumistason eroilla on suurta vaikutusta. Monia aiheita ei pystytä selittämään sekä 6-vuotiaille että 11-vuotiaille.
Joillakin on ehdottomasti tylsää. Voi olla, että tulevaisuudessa me asetamme ohjelmillemme tiukempia ikärajoja tai huomioimme ko. kokemuksen toisella tavalla.
15 minuuttia lukemista: kesäkoettelemus
Tämän ohjelmakauden know-how on Viisitoista minuuttia ääneen lukemista. Valittiin kirja, jonka aihe vastasi ohjelmaa, ja kirjastonhoitajat lukivat ilmeikkäästi sitä ääneen lapsille. Kirjoja luettiin kirjastolounaan jälkeen leikkialueen rennossa ilmapiirissä, jolloin lapset voivat asettua mukaviin pelimoduuleihin. On mainittava, että olimme innokkaita keksimään tätä ideaa, mutta sen toteutus osoittautui paljon vähemmän inspiroivaksi.
Alussa lapset melusivat ja tyrkkivät toisiaan. Huolimatta siitä me jatkoimme sitkeästi lukemista! On sanottava, että ohjelmiemme kantavieraat tottuivat ajan mittaan 15 minuutin lukuhetkiin ja löysivät niistä iloa ja lepoa, muttei valitettavasti tämä tapahtunut niille, jotka ovat käyneet yhdessä tai kahdessa ohjelmassa. Luultavasti, vanhemmat lakkaavat jo lukemasta ääneen tämän ikäisille lapsille tai syynä on se, että lapset tarvitsevat fyysistä aktiivisuutta pitkän ohjelman puolessavälissä. Joka tapauksessa me haluamme jatkaa lukuhetkikokeilua seuraavan loman aikana!
Älkää piiloittako gadgettejanne.
Ei ole mikään salaisuus, että nyt on olemassa paradoksaalinen tilanne, kun lapset ovat perehtyneet moniin aloihin paremmin, kuin vanhempansa. Sellaista ei ole koskaan ollut historiassa. Karjalan Kansalliskirjastossa me käytämme mitä uusimpia teknologioita ja kehitystuloksia. Lastenohjelmissa käytetään aktiivisesti kirjoja ja lisätyn todellisuuden värityskirjoja sekä QR-koodeja. Lapset suhtautuvat kiinnostuneina tilanteeseen, kun puhelimeen pitää ladata sovellus. Yleensä oppitunneilla heitä pyydetään sammuttamaan puhelimet ja laittamaan ne pois, mutta tässä kaikki on päinvastoin! Tilanne ilahduttaa ja yhdistää sukupolvia toisiinsa. Tulevaisuudessa aiomme antaa lapsille tehtäviä, joihin pitää etsiä vastauksia ... puhelimen avulla! Me olemme jo pitäneet sellaisia pelejä opiskelijoiden kanssa. Tämä auttaa muuten käyttäjiä varmistumaan siitä, ettei internetistä löytyy kaikkea ja kirja on edelleen arvokas tietolähde.
Lautapelit ja muuta.
Lapset rakastavat pelaamista ja, kuten tiedetään, leikkitoiminta on heille päätoiminta. Luovien ohjelmien aikana pelattiin lakkaamatta! Me pelasimme nykyaikaisia lautapelejä, Mafiaa ja klassisia neuvostoliittolaisia pelejä sekä pidettiin erilaisia tietokilpailuja. Huippusuosittuja olivat myös Jeopardy –pelin periaatteeseen perustuvat pelit. Sellaisen tietokilpailun tarkoituksena voi olla sekä valistus että myös huvitus sekä lepo ja mielikuvituksen kehitys (esimerkiksi, kun keksitään nimi hauskalle kuvalle). Erilaiset sanapelit antavat mahdollisuuden rauhoittua ja keskittyä, lisäksi monille lapsille ne ovat historiallisia pelejä, joita pelasivat vanhempansa ja mummonsa ja joista he itse eivät tiedä mitään. Mafia ja Uno olivat ohjelmien osanottajien mielestä tuttu ja tervetullut viihde. Kirjastossa on laaja lautapelikokoelma, jonka me toivomme laajentuvan.
”Olen pitänyt työpajoistanne”.
Lähes kaikki lapset pitävät askartelusta, ja eräät kutsuvat työpajaksi jopa koko luovan ohjelman, he sanovat: ”Olen pitänyt työpajoistanne”, vaikka askartelu kesti vain puolitoista tuntia kolmesta tunnista. Lapset ovat tehneet omin käsin mitä erilaisimpia askarteluteoksia! Suurin osa tuotteista on tehty paperista, joka on helpoimmin saatavilla oleva materiaali. Me olemme tehneet kissoja ja muita eläimiä, intiaanien päähineitä, amuletteja ja naamioita. Lisäksi tehtiin teoksia luonnonmateriaaleista ja muovailuvahasta. Runsaasti tilaa luovalle ilmaisulle! Askarteluteokset eivät ole niin yksinkertaisia kuin näyttävät: jos käytetään oikeaa lähestymistapaa niiden kautta avautuu lapsen sisäinen maailma, niiden tekemisen ja keskustelemisen aikana paljastuu monia ongelmia. On hyvää, jos työpajoja järjestävä kirjastonhoitaja olisi perehtynyt psykologian ja leikkiterapian perusteisiin, jotta hän voisi reagoida hienovaraisesti ja oikein lasten luovuuteen häiritsemättä lasta ja joskus jopa auttamalla tätä.
Kesä on pieni elämä...
Karjalan Kansalliskirjasto jatkaa ehdottomasti lomaohjelmia tulevaisuudessa. Millaisia ne tulevat olemaan? Aika näyttää. Me olemme jo onnistuneet monilla aloilla, mutta meillä on myös lukuisia ”kasvupisteitä”. Meidän pitää kehittää lasten ja perheohjelmien strategia. Lapset, jotka ovat tulleet meille ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten, ovat jo kasvaneet todellisiksi lukijoiksi ja kirjaston ystäviksi. Nyt he ovat 11-12-ikäisiä ja kohta nykyiset ohjelmat lakkaavat kiinnostamasta heitä. Mitä kirjasto voi tarjota heille? Miten kehittyy kommunikointi vanhempien kanssa, tulevatko he meidän todellisiksi ystäviksemme ja apulaisiksemme? Mitä aiheita kannattaa kehittää tulevissa ohjelmissa, jotta ne olisivat mielenkiintoisia?
Suurin osa lapsista, jotka tulevat meille, ovat todella kehittyneitä ja tietävät paljon, ja kiehtoakseen ja innoittaakseen heitä kirjastonhoitajan pitää olla osaava sekä tietää paljon nykykulttuurista, nykypeleistä, piirrosfilmeistä, muuten viestintä tapahtuu eri kielellä. Lisäksi nykyaikaiselta kirjastonhoitajalta vaaditaan hyviä kommunikaatiotaitoja, huumorintajua ja itsevarmuutta, työmenetelmien osaamista, henkilökohtaista aktiivisuutta ja ystävällisyyttä. Ammattivaatimukset yhä lisääntyvät. Kuten tiedetään, mitä vaikeampi tehtävä on, sitä mielenkiintoisempaa sen ratkaiseminen on ammattilaisen kannalta! Karjalan Kansalliskirjasto katsoo tulevaisuuteen optimistisena ja innostuneena, me odotamme uusia lukijoita ja valmistamme heitä varten uusia mielenkiintoisia ja luovia ohjelmia!
© Johtava kirjastonhoitaja Ksenija Mihailova