Tatjana Berdaševa. Tverinkarjalaisilla kylässä
– Tanja, lähdetkö tverinkarjalaisille? kysyi minulta joskus Sergei Saveljev, josta tuli matkamme järjestäjä ja innoittaja. Minä hyväksyin varmasti idean ja unohduin sen vähäksi ajaksi. Sergei ei taas unohtanut! Hän oli valmistautumassa matkaan muutaman kuukauden, etsimässä sponsoreita ja partnereita, kirjoittamassa lehdistötiedotteita, pohtimassa majoitusta, kuljetusta ja muuta asiaan liittyvää. Tiedän omasta kokemuksestani, että se on suurta ja ahkeraa työtä, joka jää yleensä kulissien taakse.
Matkan sponsorin etsintä oli vaikein ja pitkäkestoisin asia. Kuka kuluttaisi rahaa hankkeseen, joka ei totisesti tuo voittoa? No, vain joulupukki! Aikaisemmin Venäjällä oli mesenaatteja, jotka edistivät tiedettä ja taidetta, mutta siitä on kulunut jo paljon aikaa! Matka lähestyi, sponsoreita ei ollut. Ja äkkiä ihan odottamattomasti ilmaantui matkatoimisto, joka ehdotti apuaan hankkeen toteutuksessa. Kiitos Jumalan ja Zolotoje koltso Karelii – matkatoimiston! Me lähdetään Tveriin!
Tverissä
Kylläinen Karjalainen Hirvi –niminen ravintolapäivä on järjestetty jo viidettä kertaa! Ravintolapäivä ei ole pelkästään messut, missä on esillä ja myytävinä ruokaa, vaan myös perhejuhla kaikkine ominaispiirteineen. Samassa paikassa toimii muutama yhden päivän ravintola: toiset panostavat eksoottisiin ruokiin, toiset perinteiseen keittiöön. Menestystä nauttivat ne, jotka osasivat sekä syöttää vieraita, että myös serveerata ruoan, järjestää työpajan tai pelkästään keskustella iloisesti ravintolansa kävijöiden kanssa. Kävijän pitää tuntea lämmintä suhtautumista itseensä, ikään kuin hän olisi vanhoilla ystävillään kylässä, ja samalla ruoan on oltava huippulaatuista. Se on erittäin vaikeaa, mutta mahdollista! Tverien Karielan –järjestön jäsenet pärjäsivät tässä! Heidän Kylläinen Karjalainen Hirvi –niminen ravintolansa on yhdistänyt muutaman yhden päivän ravintolan ja syötti kylläisiksi kaikki, jotka tekivät oikean valinnan marraskuun lauantaipäivänä. Samanaikaisesti tapahtumapaikassa Mir-elokuvateatterissa oli sekä kokkeja, että myös muusikkoja, näyttelijöitä, tutkijoita, urheilijoita, käsityöläisiä… 
Kaikille sieltä löytyi tilaa! Halukkaita oli niin paljon, että ohjelmalehdet loppuivat yhdessä avaamisesta kuluneessa tunnissa, pöytäpaikkoja ei riittänyt… Ajattelen, etteivät järjestäjät 
odottaneet niin paljon vieraita ja tulevaisuudessa he ottavat nämä seikat varteen, vaikka he sanovat, että ihmiset pitävät kaikesta, mitä Kylläinen Karjalainen Hirvi ja sen ystävät tekevät. Tapahtumaan saapunut paljon vieraita: Karjalan Kansallismuseo, Čičiliušku-nukketeatteri, karjalaisia bloggaajia, suomalais-ugrilaisia yhtyeitä Pietarista ja Moskovasta. Tapahtuma on muuttunut aidoksi etnofestivaaliksi lauluineen, tansseineen ja näytelmäesityksineen. Petroskoilainen karjalankielinen Čičiliušku-nukketeatteri saanut mitä lämpimimmän vastaanoton Hirven vieraiden keskuudessa. Katkelma Maurin Kunnasin kirjaan perustuvasta Koirien Kalevalasta oli selvää jopa niille, jotka eivät puhu karjalaa.
Runsaan ja rikassisältöisen ohjelman päätyttyä ravintolapäivän järjestäjät lähettivät karjalaiset vieraat retkelle. Ja siitä paljon kiitoksia heille! On epäkelpo käydä Tverissä ja olla kävelemättä rantakadulla! Se oli ihana kävely nuorille ja aktiivisille. Rantakadulla petroskoilainen ryhmä tapasi ryhmän suomalais-ugrilaisia, jotka myös lähtivät ravintolapäivän jälkeen kävelylle. Se oli iloinen ystävien ja aatetovereiden tapaaminen. Ryhmät heti yhdistyivät, ja meidän oppaamme joutuivat kertomaan yhdessä kaupungin historiasta. Kaupunkilaiset halusivat myös kertoa lempikaupungistaan: Tverin asukkaat ovat monta kertaa lähestyneet meitä tutustuakseen, kysyäkseen, mistä olemme, ja selostaakseen arvokkaita historiallisia tietoja. Ympärillemme levittäytyi positiivinen tunnelma! Venäjän asukkaat eivät ole lainkaan synkkämielisiä! Me kaikki ollaan hyviä, ystävällisiä ja myötätuntoisia, osaamme pitää hauskaa ja olla ystäviä. Joo, nimenomaan sellainen tunnelma valtasi tverinkarjalaisilla kylässä. Otetaan vaikkapa spontaani flash mob, kun me tansittiin ja saatiin positiivista energiaa!
Sillä välin Mir-elokuvateatterissa ohjelmassa tapahtui odottamattomia käännöksiä ja se muuttui etnobileista nuorten bailuiksi, jossa soi muodikasta musiikkia, tansittiin nykytansseja, esitettiin valoperformanssi… Voi Jumala, kuinka ihastuttava oli Max & Pit –coverbändin ja Stasin esitys! Musiikki sai jalat tanssimaan, ja sultšinat erilaisine täytteineen eivät sallineet minun poistua pöydän äärestä. No, olin revetä kahdeksi!
Nikolskoje
Seuravana varhaisaamuna kulttuurijoukko Karjalasta ja kolme tverinkarjalaista mukanaan ajoi Nikolskojen kylään. Tverin maalle on laskenut sumu, ja ruoho oli huurteen peitossa. Me olimme koko matkalla ihailemassa maisemia ja murehdimme, että on lähes mahdotonta kuvata kameralla näitä kaikkia kauneuksia, me olemme taas säilyttäneet ne muistiimme ja sydämeemme: solakat mäntymetsät, pellot, mökit – kaikki oli usvan ja huurteen ympäröimää.
Nikolskojen kylän yllä kohoaa ylpeästi vasta korjattu Loppiaisen kirkko, joka rakennettiin vuonna 1821. Kirkon sisustus on kirkasta, vaaleaa ja iloista. Kirkot, joissa on tummia ikonimaalauksia, aiheuttavat yleensä rasittavaa elämän pysymättömyyden tunnetta.
Kirkon kellotapulilta näkyy hyvin Medveditsajoki. Tarinan mukaan, nimenomaan sinne tuli Laatokan karjalaisia 1500-luvulla. Maisema näytti uudisasukkaille tutulta ja he päättivät jäädä sinne.
Nyt Nikolskojessa asuu noin 200 henkilöä, mutta seurakuntalaisilla on kirkko, toimii kirjasto ja museo, Nikolskojen keskikoulu, muutama kauppa ja terveysasema.
Vastaanotto oli oikein lämmintä! Kirkon jälkeen meitä odotettiin kyläkirjastossa, missä pidettiin tapaaminen kotiseuduntutkijan T. N. Klemenetskajan kanssa. Taisia Klemenetskaja kertoi oikein mielenkiintoisesti Rameškin piirin historiasta ja esitti omia kirjojaan aiheesta. Kirjaston työntekijät järjestivät retken etnografiseen museoon, joka sijaitsee samassa rakennuksessa ja mahtuu yhteen huoneeseen. Tapaamista voitiin jatkaa, mutta meitä odotettiin jo koulussa.
Arkkitehtoniselta tyyliltään koulu muistuttaa katolista kirkkoa, mutta meille vakuutettiin, että se on rakennettu 1990-luvulla, kun maassa ei enää rakennettu, vaan ruhjottiin lakkaamatta. Kaksikerroksisessa rakennuksessa on keskikoulu ja päiväkoti. Siellä opiselee vain 20 lasta. Luokalla
on kaksi tai kolme oppilasta. Koulussa toimii museo.
Koulussa meitä varten pidettiin museo- ja rakennusretki, työpajoja, missä valmistettiin perinteisiä karjalaisia ruistaikinapiirakoita ja pinottiin tuohesta, kuoro lauloi karjalaisia kansanlauluja ja säveltäjien lauluja. Nukketeatteri Čičiliušku ja Tverien Kariela esittivät Kalevalaan perustuvia näytelmiä. Tapaaminen päättyi päivälliseen. Olisi opiskeltava vieranvaraisuutta paikallisilla asukkailla!
Tämä tapaaminen ei jättänyt ketään kylmäksi. Karjalainen ryhmä lähti takaisin Petroskoihin mukanaan toiveet yhteistyöstä ja kohta tapahtuvasta tapaamisesta. Meitä odotti pitkä paluumatka.