Jelena Rudolfovna Mihajlova, Murmanskin alueen valtiollisen yleisen tieteellisen kirjaston saamelaisen kirjallisuuden ja kotiseutukirjallisuuden osaston johtaja
Vuoden 2002 väestölaskennan mukaan saamelaisia oli 2000, joista 1769 asui Murmanskin alueella. Saamen kieli kuuluu uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan. Pohjolan vähälukuisia alkuperäiskansoja asuu Lovozeron, Kouteron ja Kuolan piireissä.
Kuolan saamelaisten historia, kansan syntyperä, omaperäinen kulttuuri, taide ja kieli ovat olleet kotimaisilla ja ulkomaisilla retkillä käyneiden, kotiseuduntutkojoiden ja matkailijoiden tutkimuskohteina yli 400 vuoden kuluessa. Tunnettujen tutkijoiden T.V. Lukjantšenkon ja Ju. B. Simtšenkon mukaan ”Pohjolassa ei ole muuta kansaa, jonka historia ja etnografia tutkittiin niin kauan, kuin tutkittiin saamelaisten kulttuuria ja syntyperää. Siellä ei kuitenkaan ole kansaa, jonka syntyperä olisi yhtä salaperäinen kuin saamelaisilla, vaikka tutkijat miettivät päänsä puhki vähän alle puoli vuosisataa”1.
Kuolan niemimaalla vierailleet venäläiset ja ulkomaiset tutkijat ja matkailijat ovat levittäneet ensimmäisiä tietoja lappalaisista. Heidän matkakertomuksia, artikkeleita ja luentoja julkastiin erilaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä, tieteellisisten järjestöjen teoksissa, jotkut työt ilmestyivät erillisina painoksina. 1800-luvulla muistelmat ja matkakuvaukset Venäjän Lapista julkaistiin sellaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä kuin Arhangelskije gubernskije novosti (Arkangelin läänin uutiset), Olonetskije gubernskije vedomosti (Aunuksen läänin tiedonannot), Sankt-Peterburgskije vedomosti (Pietarin tiedonannot), Finljandskaja gazeta (Suomen lehti), Golos (Ääni), Detskoje tštenije (Lasten lukeminen), Biblioteka dlja tštenija (Kirjasto lukemista varten), Niva (Niva), Illjustrirovannaja gazeta (Kuvalehti), Vsemirnaja illjustratsija (Yleismaailmallinen kuvitus), Voskresni dosug (Sunnuntainen vapaa-aika), Istoritšeski vestnik (Historiallinen aikakauskirja), Zhurnal vojenno-utšebnih zavedenij (Sotakoulujen aikakauslehti), Severnaja ptšela (Pohjolan mehiläinen), Severnoje obozrenije (Pohjolan katsaus), Zapiski Kazanskogo universiteta (Kazanin yliopiston muistelmat) ja muut.
Vähän myöhemmin alettiin tutkia saamelaisten etnografiaa, historiaa, kulttuuria ja kieltä. Muutaman vuosisadan aikana ilmestyi paljon tämän pohjoiskansan etnologiaa käsitteleviä lähteitä. Imestyivät termit loparistiikka ja laponistiikka (tiede saamelaisista ja lappalaisista). Kaikki saamelaista kulttuuria tutkivat ihmiset tietävät hyvin näiden tutkijoiden nimiä: N.N. Haruzin, V.N. Haruzina, V.V. Tšarnoluski, D.A. Zolotarev, Z.Je. Tšernjakova, T.V. Lukjantšenko, G.M. Kert, M.A. Castrén, I.F. Ušakov, A.A. Kiselev ja kotiseuduntutkija V.K. Alymov (kolme viimeistä ihmistä ovat Murmanskista). On olemassa töitä, jotka eivät kuitenkaan ole niin suosittuja. Esimerkiksi vuosina 1776-1777 Pietarissa julkaistiin kolmessa osassa I.G. Georgin kirja Opisanije vseh v Rossijskom gosudarstve obitajutštih narodov, takzhe ih zhitejskih obrjadov, ver, obyknovenij, zhilištš, odezhd i protših dostoprimetšatelnostej (Kaikki Venäjän valtiossa asuvien kansojen kuvaus sekä heidän tapojen, uskontojen, talojen, pukujen ja muiden perinteiden kuvaus). Ensimmäisen osan nimi oli O narodah finskogo plemeni (Suomen heimon kansoista).
Saamelaisten etnologian lähteiden katsaukset ja lähdeluettelot julkaistiin erilaisissa aikakaus- ja kokoomajulkaisuissa. Esimerkiksi Finnougorski sbornik (Suomalais-ugrilainen kokoelma) –kirjan 15. niteessä vuonna 1928 julkaistiin A.I. Andrejevin Obzor russkih istoritšeskih rabot po izutšeniju finnougorskih narodnostei SSSR (loparei) s 1750 g. (SNTL:n suomalais-ugrilaisia kansoja (lappalaisia) käsitteleviä venäläisiä historiallisia tutkimuksia vuodesta 1750 alkaen). Kokoelmassa oli myös D.A. Zolotarjovin Obzor russkih antropologitšeskih rabot po finnougorskomu naseleniju SSSR (SNTL:n suomalais-ugrilaista väestöä tutkivia antropologisia tutkimuksia). I.N. Šmakov loi Obzor rabot i bibliografitšeski ukazatel literaturi o russkih loparjah (1673-1930) (Tutkimuksia ja lähdeluettelo venäläisistä lappalaisista (1673-1930). Se julkaistiin vuonna 1930 lehdessä Izvestija russkogo geografitšeskogo obštšestva (Venäjän maantieteellisen seuran tiedotuksia) (62. nide, 4. osa). Saamelaisista kertovat artikkelit julkaistiin Murmanskin valtiollisen kirjaston yleisissä ja aiheellisissa oppikirjoissa: Kolski poluostrov (Kuolan niemimaa), Issledovateli Kolskogo poluostrova (Kuolan niemimaan tutkijat) ja muissa. Saamelainen bibliografia –teoksen tavoitteena oli yhdistää kaikki julkaistut lähdet, jotka käsittelevät Kuolan niemimaan alkuperäiskansan kansatiedettä, antropologiaa, historiaa, kulttuuria ja uskontoa. Luettelossa on 2157 lähdettä. Kaikki kootut teokset ilmestyivät vuosina 1776-1996.
Luotaessa Saamelainen bibliografia –luetteloa käytettiin ennen kaikkea Murmanskin alueen tieteellisen kirjaston ainestoa ja julkaistuja teoksia. Meidän kirjastomme on hyvin nuori, sen tähden suurin osaa teoksia on 1940-luvulta alkaen. Aikaisemmin ilmestyneet lähteet löydettiin Murmanskin alueen kotiseutumuseon kokoelmista, Arkangelin alueen N.A.Dobroljubovin tieteellisen kirjaston sekä Venäjän kansalliskirjaston kokoelmista. Luettelo tehtiin muutaman vuoden aikana.
Teoksessa on paljon tutkijoille mielenkiintoisia lähteitä, jotka julkaistiin Venäjän imperiumissa, Neuvostoliitossa ja Venäjän federaatiossa. Saamelaisen bibliografian osat ovat 1. Etnologia, 2. Antropologia, 3. Kansan historia, 4. Ympäristötiede ja lääketiede, 5. Kulttuuri. Sivistys. 6. Uskonto, 7. Saamelaisen historian ja kulttuurin tutkijat, 8. Bibliografia. Melkein jokaisessa osassa on alalukuja.
Käsitellään vain muutamia bibliografian osia. Etnologia on suurin osa ja siinä on muutamia alalukuja. Ensimmäisessa osassa Yleiset tutkimukset on saamelaisista (lappalaisista) kertovia töitä tietosanakirjoista. Samassa luvussa on myös matkakertomuksia, teokset Venäjän Lapista, joissa on mielenkiintoisia tietoja Venäjän lappalaisten elämästä ja elämäntavasta. Esimerkkinä ovat K.M. Berin Russkaja Laplandija i Novaja Zemlja (Venäjän Lappi ja Novaja Zemlja; 1838), V. Vereštšaginin Otšerki Arhangelskoi guberniji (Arkangelin läänin kirjoitukset; 1849), G.F. Gebelin Naša Severo-Zapadnaja okraina – Laplandija (Lappi on meidän luoteiskolkkamme; 1909), M.A. Castrénin Putešestvije po Laplandii, Severnoi Rossiji i Sibiri (Malkailu Lapissa, Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa; 1860), A.P. Engelgardtin Putešestvije v Kemski i Kolski ujezdi v 1895 godu (Matka Kemin ja Kuolan piireihin vuonna 1895; 1896).
Etnologia –luvussa on mm. seuraavia alalukuja: Kansan syntyperä, maantiede, väestötiede; Talous ja aineellinen kulttuuri (taloudenhoitotavat, elinkeinot, poronhoito, kalastus, metsästys, talot, sisustus); Hengellinen kulttuuri (menot ja tavat, leikit, juhlat, kansanperinne, uskomukset, uskonnon varhaismuodot, seidien kultti); Kansantaide (koriste- ja käyttötaide, musiikki, laulut, kansanlaulajat ja kollektiivit).
Antropologia –osassa on D.A. Zolotarevin, A.I. Kel`sijevin, A.B. Hazanovan ja V.I. Hartanovitšin tutkimuksia.
Kansan historia on aika iso luku. Lähteet ovat seuraavassa järjestyksessä: ensin yleisiä töitä, sitten historiallisia teoksia vuoteen 1917 asti ja lähteitä vuoden 1917 jälkeen. Suurin osa näistä teoksista löytyy kirjaston kokoelmasta. Jotkut niistä ovat pieniä, mutta tärkeitä. Esimerkiksi Nakaz Kolskogo ujezda ot loparei Petšengskogo pogosta (Kuolan piirikunnan Petsamon kirkkomaan lappalaisten evästykset) päivämäärältä 26.2.1767 2. Evästyksissä on tietoa lappalaisten lukumäärästä kirkkomaalla, heidän elinkeinoistaan sekä myös siitä, kenelle ja montako veroa he maksoivat. Mainitaan myös lappalaisten hädänalainen tilanne.
Kansan historia –osassa ilmestyneiden lähteiden avulla voidaan seurata saamelaisten historian eri vaiheita. Luvussa on asiakirjoja saamelaisten maatilojen kollektivisoinnista, vainoista saamelaisia kohtaan sekä tietoja saamelaisten osallistumisesta suureen isänmaalliseen sotaan.
Saamelaisten alkuperä on ollut tutkijoiden kompastuskivenä. Kansan alkuperää tutkittaessa käytetään usein arkeologista ainestoa. Saamelainen bibliografia –luettelossa on iso Arkeologia –luku, jossa on alalukuja Kalliopiirrokset ja Labyrintit. Tästä osasta löytyy arkeologisten retkien tutkimuksia. Retkiä tehtiin Kuolan niemimaalle eri aikana. Osassa on N.N. Gurinan, A.V. Anpilogovin, V. Ja. Šumkinin, L.G. Šajahmetovin ja muiden tunnettujen tutkijoiden teoksia.
Saamelaista kieltä tutkivia ihmisiä kiinnostaa Kieli ja kirjakieli –luku, jossa on sellaisia alalukuja: Fonetiikka. Sanasto-oppi. Murteentutkimus; Paikannimitutkimus ja Kirjakieli. On olemassa neljä saamen kielen murretta, joista suosituin on kiltinänsaame. Suurin osa lähteitä on kiltinänsaamella. On myös teoksia muilla murteilla, mutta niitä on vähemmän. Esimerkiksi akkalansaamea on tutkinut P.M.Zajkov. Luvusta löytyy lingvistisia tutkimuksia, oppikirjoja ja sanakirjoja.
Haluaisin kiinnittää huomiota vielä yhteen Saamelaisen bibliografian osaan. Uskonto –luvusta löytyy mm. alalukuja Kristinusko. Ortodoksinen usko ja Saamelaisten valistajat. Venäjän Lapin saamelaiset alkoivat kääntyä kristinuskoon jo 1500-luvulla. Kristinuskon levittämisestä saamelaisten keskuuteen sekä luostarien ja pappien koulutus- ja lähetystoiminnasta kertovia teoksia on säilynyt, ja niitä on aika paljon. Tässä luvussa erotetaan erikseen seuraavat henkilöt: Lasaurus Murmanski, Trifon Petsamolainen, Feodorit Kuolalainen ja K.P. Štšekoldin.
Se on vain osa Saamelaisesta bibliografiasta. Luettelossa on myös seuraavat hakemistot: Nimiluettelo, kirjojen nimien luettelo ja luettelo artikkeleista ilman kirjoittajan nimeä sekä Maantieteellinen luettelo.
Toivomme, että luettelo on hyödyllinen kaikille, jotka tieteellisessä tai muissa tarkoituksessa tutkivat Kuolan niemimaan alkuperäiskansaa.
[1] Lukjantšenko T.V., Simtšenko Ju. B. Ob avtore i o saamah // Tšarnolusski V.V. V kraju letutšego kamnja. – Moskva: Mysl`, 1972. – S. 249
[2] Nakazy Kolskogo ujezda ot loparei Pazretskogo, Navdemskogo, Songelskogo, Kildinskogo, Petšengskogo i Tverskoi lopi pjati pogostov // Sb. Imperat. rus. ist. o-va. – 1907. – T. 123. – S. 342-352