Tatjana Leontyeva. Saamen kielen kielitieteelliset tutkimukset Murmanskin alueen kirjaston kokoelmissa
Alueiden tieteellis-käytänöllisen ja kirjallis-taiteellisen VII Maslovin päivät-konferenssin selostus (Murmansk, 17.12.2009)
|
 Tatjana Leontyeva,
Murmanskin alueen kirjaston Kotiseudun kirjallisuuden ja saamen kielen osaston pääkirjanhoitaja
|
Kieli ja kirjakieli ovat tärkeimpiä nykyaikaisen yhteisön kulttuurin osia. Kirjastoilla on tärkein rooli kielen säilyttämisessä. Kirjakielen kautta annetaan tietoja, perinteitä sekä kansan aineellista ja riittikulttuuria. Murmanskin alueen valtiollinen yleinen tieteellinen kirjasto kokoa, säilyttää ja levittää tietoja Kuolan niemimaan kantakansasta. Murmanskin alueen kirjastossa on suurin kokoelma lähteitä saameista saamen kielen murteilla. Saamen kieli kuuluu Uralilaiseen kieliperheen suomalais-ugrilaiseen ryhmään, ja kielessä on nelja murretta: kildinski, notozerski, iokangski ja babinski. Kirjasto valitse kirjallisuutta saamen kielestä, mukaan luettuna kielitieteellisia tutkimuksia, hakuteoksia, oppimateriaaleja ja menetelmällistä kirjallisuutta. |
Kirjakielen alku on tärkeä lähtökohta kansan ja sen kultuurin historiassa. Saamen kirjakieli muodostui muutamissa vaiheissa, sen tie ei ollut helppoa.
Vuosina 1880-1890 Kuolan niemimaan saamelaisten kirjat julkaistiin kyrillisella kirjaimistolla. Vuonna 1933 hyväksyttiin uusi kirjaimisto latinalaisten kirjaimien pohjalla. Vuonna 1937 sitä korvasivat kyrilliset aakkoset ja ilmestyi uusi aapinen, mutta samana vuonna opiskelu saamen kielellä lopetettiin kouluissa. Venäjällä Kuolan niemimaan saamelaiset saivat kirjakielen uuden version vuonna 1982. Ilmestyivät aapinen koululaisille ja muut lapsille tarkoitetut kirjat. Vuonna 1985 painettiin saamelais-venäläinen sanakirja (kildinski murre), jonka laatija oli R.D. Kurutsh.
Maailman kirjakielet-kansainvälisen projektin puitteissa toinen julkaistu kirja ”Maailman kirjakielet. Venäjän Federaation kielet” sisältää vähälukuisten kansojen kirjakielten ja kielten ilman kirjallisuutta sosiolingvistisia muototkuvia sekä Venäjän kantakansojen kielten kuvauksia, mukaan luettuna tietoja saamen kielestä. Aineistoon kuuluu yli 20 osaa, joissa on tilastollisia, maantieteellisia ja lyhyitä kielitieteellisia tietoja, kuvaus saamen kirjakielen historiasta, sekä tietoja oikeinkirjoituksesta, kielen statuksesta, kertomus kirjallisuuden historiasta ja yms.
Kirja ”Suomalais-ugrilaiset kansat” (2003), joka ilmestyi Kansat ja kulttuurit-sarjassa, kertoo saamelaisten kulttuurista. Painoksessa on tutkimuksia Kuolan niemimaan saamelaisten historiasta, mukaan luettuna kielitieteellisia tutkimuksia. Kirjan valmistaja on Koshetshkin Boris (1931-1995), joka on Pohjois-Venäjän historian ja kulttuurin tutkija sekä Pohjois-Venäjän tutkimuksen historian museon perustaja Apatity-kaupungissa.
Kotiseudun tutkija V. Alymov omalla tieteellisella työllä ja opetustoiminnalla auttoi säilyttämään saamen kieltä. Alymov Vasili (1883-1938) on Kuolan niemimaan saamelaisten historian, kulttuurin ja arkielämän tutkija. Hän kokosi suuren aineiston sanakirjaa varten. Omassa artikelissa saamelaisten arkielämästä (ven. O bylom jedinstve hozjaistvennogo byta giperborejev i juzhan), joka ilmestyi aikakauslehdessä ”Karjalan ja Murmanskin seutu” (Karelo-Murmanski krai,1932) hän kiinnittää tutkijoiden huomiota saamen kantakielen aineksiin, jotka säilyvät eurooppalaisissa kielissä ja ehdottaa omaa versiota, mistä syntyivät sana poro ja kylien nimet.
Tärkeä rooli saamen kirjakielen kehittämisessä on Z. Je. Tshernjakovilla, joka oli ensimmäinen saamen kielen opettaja Leningradissa. Tshernjakov Zahari (1900-1997) on kielentutkija, opettaja, saamelaisten kulttuurin tutkija ja ensimmäisen saamen kielen aapisen tekijä. Vuonna 1930 hän kirjoitti aapisen, kirjassa oli 19 sivua ja teksteja sekä venäjän että saamen kielellä. Oppilaat opiskelivat tämän aapisen avulla vuosina 1929-1931. Vuonna 1933 hän esitti uuden saamen kielen aapisen. Hän teki myös taulukkoja, joissa oli kielioppilisia tietoja. Hän keksi myös saamen kielen opetusohlelman kouluita varten. Tshernjakovin työt julkaistiin kokoelmassa ”Aineisto pohjoisten kansojen kielten ja kirjekielen kehittämisestä Murmanskin alueella”. Tässä kokoelmassa on lyhyt saamen kielen opiskelemisen historia eli miten opetettiin saamen kieltä kouluissa 1930-luvulla. Siinä on myös mielenkiintoisia Tshernavskin, Filipovin ja Endjukovskin artikkeleita.
Vuoden 1929 käsin kirjoitetut aapiset ovat leksikografisia muistomerkkeja ja ne ovat nyt Nykyajan Venäjän historian museossa. I. F. Belenkinin artikelissa ”Saamen kielen käsin kirjoitetut aapiset” on näiden oppikirjojen historia.
Vuonna 1984 Tshrernjakov valmisti teoksensa ”Saamelaisten etnografian kuvaukset”, se ilmestyi vain vuonna 1998 Rovaniemellä (Suomi). Kirjassaan hän käsitti saamelaisten syntyperää, saamen kielen paikkaa kielten luokittelussa, saamelaisten kansantaidetta ja sen roolia kielen kehittämisessä, sekä saamen kirjakielen historiaa, saamelaisen kirjallisuuden syntyä ja muita. Kirjassa on tutkijan elämäkerta. Vielä yksi tunnettu saamelaisten tutkija on A. A. Antonova – saamen kielen aakkoston luoja.
Antonova Sofia Jakimovitsh kanssa käänsi muutamassa vuodessa Jeseninin runoja, yhteistyön tuloksena on Jeseninin runokokoelma saamen kielellä (2008). Se oli ensimmäinen klasikon käännös saamen kielelle ja nyt tämä kokoelma on kielitieteellinen arvo.
Saamen kielen johtava asiantuntija oli G.M. Kert (1923-2009). Hän kirjoitti melkein kolme sataa kirjaa, sana- ja oppikirjaa, sekä julkaisti noin 250 artikkelia. Murmanskin alueen kirjastossa on tämän ympäri maailmaa tunnetun tutkijan töitä, hän tutki saamelaisten kieltä ja kulttuuria koko elämänsä.
Georgi Kert on tiedemies, kielentutkija ja filologisten tieteiden tohtori. Hän syntyi 1.2.1923 Leningradin alueella, lopetti Leningradin valtionyliopiston fililogisen tiedekunnan. Vuodesta 1953 hän teki töitä Karjalan tiedekeskuksen Historian, kielen ja kirjallisuuden instituutissa, Kert oli Kuolan niemimaan murteiden asiantuntija ja teki foneettisia tutkimuksia. Georgi kokosi suuren kirjoitetun ja nauhaan talennetun aineiston saamelaisten keielestä ja kansanperinteestä. Työn tuloksena on Saamen kieli-kirja (1971). Saamen ja suomalais-ugrilaisten kielten perusteella hän käsitti kielentutkimuksen kysymyksiä (kielioppi, murreoppi ja muita). G. Kert halusi käyttää tietokoneita paikannimentutkimuksessa.
Tutkijan viimeinen työ ”Saamelaiset paikannimet” (2009) on täydellinen käsitys Kuolan niemimaan saamelaisten paikan nimistä. Eräässä osassa hän kertoo saamen kielen murteista, niiden yhteisistä piirteistä sekä eroista länsi- ja itämurteiden välillä. Sosiolingvistisia tietoja-osassa G. Kert käsittää saamen kielen ja kirjallisuuden tutkimuksen historiaa sekä nykyaikaisia ongelmia saamelaisten kielen ja kulttuurin kehittämisessä.
Saamen kieltä tutki laajalti P.M. Zaikov, joka on Petroskoin valtionyliopiston karjalan ja vepsän kielen laitoksen johtaja. Zaikov Petr (1946) syntyi muinaisessa Karjalan Kiestinki-kylässä. Lapsuudessa hän oli Murmanskin alueella, hänen esi-isänsä oli saamelaista syntyperää. Petroskoin valtionyliopiston lopetettua hän teki töitä Karjalan tiedekeskuksen Historian, kielen ja kirjallisuuden instituutissa. Zaikov auttoi Kertia kokoamaan ja selvittämään tietoja saamen kielellä. Hän teki tutkimusretkiä Kuolan niemimaahan.
Zaikovin kirja ”Saamen kielen babinski murre” (1987) käsittää saamen kielen babinskin murren fonologiaa, morfologisia ja morfofonologisia vaihteluja sekä muoto-oppia. Kirjan alkuosassa on tämän murren tutkimuksen historia sekä babinskin saamelaisten tilanne.
Saamen puheen esimerkkeja-kokoelmassa (1988) on teksteja Kuolan niemimaan saamen kielen murteilla. Siinä on kansantaiteellisia ja etnografisia teksteja babinskin ja iokaganskin murteella. Kirjan tekivät kielentutkijat Zaikov ja Kert, tieteellinen toimittaja oli Panfilov Vladimir (1926-1993).
Saamen kielen ääni- ja muoto-oppia tutki Tershkin S.N., filologisten tieteiden kandidaatti ja Hertzenin pedagogisen yliopiston dosentti. Hän on tunnetun hantien kielentutkijan poika. Tereshkin Sergei syntyi ja kasvoi Leningradissa. Vuonna 1980 hän lopetti Leningradin Hertzinin pedagogisen yliopiston. Tereshkin osallistui moniin retkiin Murmanskin ja Arkangelin alueella ja keräsi suuren kielitieteellisen ja kansantaiteellisen aineiston.
Hertzenin pedagogisen yliopiston kokoelmassa ”Pohjois-Venäjän kansojen kielten ääni- ja muoto-opillisia ongelmia” (1987) on kaksi Tereskinin artikkelia: ”Saamen kielen iokaganskin murteen vokaalivaihtelut ensimmäisessä tavussa” ja ”Saamen kielen iokaganskin murteen konsonanttien muoto-opilliset vaihtelut sanoissa”.
Zaitseva Nina tutki suomalais-ugrilaisten kielten sananmuodustusta. Hän on filologisten tieteiden tohtori ja vepsän kirjakielen asiantuntija. Vepsän kielessä on lainasanoja, joiden lähteenä on saamen kieli. Tieteellisessa kokoelmassa ”Suomalais-ugrilainen kielentutkimus” (1988) on Zaitsevan artikkeli, jossa on lista saamen kielestä vepsän kieleen tulleita sanoja.
Viime vuosina suomalais-ugrilaiset kielet tutkitaan kahteen suuntaan – nykyaikainen kielten ja murteiden tilanne sekä niiden vuorovaikutus; kielten ja murteiden syntyperä. Kaikkien tutkimuksien tulos on ”Karjalan, vepsän ja saamen kielen murteiden kontrastiivis-onomasiologinen sanakirja” (2007), jonka tavoitteena oli näiden kielten murteiden tutkimus yhteisten piirteiden ja eroiden perusteella, sekä niiden kielten ja murteiden erikoispiirteiden kuvaus.
Sanakirjan aineisto koottiin työmatkojen kautena vuosina 1979-1981. Tietoja saaman kielestä tutkijat löysivät kylistä Tuloma, Varzino, Lovozero, Iokaganjga ja Babino. Sanakirjaa tekivät monet kielentutkijat. Ju. S. Jelisejev ja G.M. Kert johtivat sanakirjan valmistamista.
Viime vuosina aineiston kerääminen kylissä tulee tärkeämmäksi. Vuodesta toiseen kielet tulevat yhä enemmän harvinaisiksi, ja kielten lukumäärä laskee. Usein kylät ovat ainoaa paikkaa, jossa säilyvät harvinaiset ja vähälukuiset kielet. Kokoelmassa ”Kulttuurien vuoropuhelu: kulttuuriset stereotyypit globalisaation aikana” (2008) on O.N. Ivaništševan tutkimus ”Saamen kielen porohoittajien sanaston tutkimus: länsi- ja itämurteiden vertailu”. Siinä hän kiinnittää huomiota saamen kielen substraatin sanaston syntyperään, koska se on yhteinen pohja saamen ja somejedikielille. Samassa kokoelmassa on A.V. Butiljevan työ ”Saamen kielen kildinskin murteen poronhoittajien sanasto”, jossa tutkija käsittää porohhoittajien sanaston termeja.
Murmanskin alueella, mukaan luettuna Murmanskin alueen kirjastossa teki töitä kansainvälinen ryhmä tutkijoita KSDP-projektissa ”Kuolan niemimaan saamen kielen asiakirjat”. Projektin suorittajat ovat Humboldt-yliopiston Pohjois-Euroopan Instituutti (Berliini, Saksa) ja Sami Dutkan/ Umeån yliopiston Saamelaisten tutkimuksien instituutti. Projektin tavoitteena oli säilyttää saamen kieltä, järjestää tehokkaita kielen kursseja ja julkaista nykyaikaisia oppimateriaaleja. Projektin puitteissa ilmestyi uusi kirja – saamen kielen oppimateriaalit (2008), joiden tekijat ovat N.S. Sharshina ja E. Sheller (A.A. Antonovan kanssa).
Aineisto koostuu kahdesta osasta: ”Kielioppi”, jossa on lyhyt kuvaus kildinskin kielen muoto-opista ja ”Sanasto”, jossa kaikki sanat on jaettu aiheisiin. Kaikki aiheet tutkijat saivat kielileirin aikana, kun tutkittiin kildinskin puhekieltä. Aineisto ei ole valmis, siihen lisätään uusia tietoja ja lopussa tulee uusi korjattu ja lisätty painos. Painetut materiaalit annetaan kaikille halukkaille. Sen elektroninen versio on Humboldt-yliopiston sivulla http://www2.hu-berlin.de/ksdp/kildin/
Vuonna 2009 projektin puitteissa Berlinissa (Saksa) ilmestyi saamen kirjailijan Askold Bazhenovin kirja ”Runot ja runoelmat saamelaisesta seudusta” englannin ja venäjän kielellä, ja nyt näitä runoja voidaan lukea ympäri maailmaa.
Sheller Elizabeth on projektin jäsen, joka lopetti Umeån yliopiston Saamelaisen instituutin. Shellerin gradu-työ oli saamen kielen tilanteesta Venäjällä. Nyt hän on ”Lovozero-kylän saamelaisen kielikeskuksen työntekijoiden täydennyskoulutus”- projektin tieteellinen koordinaattori.
Lukijoiden keskuudessa on oikein suosittu bibliografinen luettelo ”Saamelainen bibliografia”, jonka Murmanskin alueen tieteellisen kirjasto valmisti vuonna 2005. Bibliografiassa on vuosina 1776-1996 julkaistuja lähteitä, joiden aiheet ovat etnologia, antropologia, kansan historia, kulttuuri ja uskonto. Saamen kieltä tutkivia ihmisiä kiinnostaa osa ”Kieli ja kirjakieli”, jossa on sellaisia alalukuja: ”Fonetiikka. Sanasto-oppi. Dialektologia”, ”Toponymia” ja ”Kirjakieli”.
?Murmanskin alueen kirjastossa on elektroninen saamelainen luettelo, jossa on bibliografisia tietoja kirjoista, artikkeleista, aikakauskirjoista ja kausijulkaisuista (se on kirjaston web-sivulla).