Kukkiva KiviPelto. v 2016
Kukkiva KiviPelto on kolmen vuoden ympäristötaideprojekti, joka toteutetaan naapuri-Suomessa vuosina 2015-2017. KiviPelto on luonnonkivistä rakennettava pysyvä ympäristötaideteoskokonaisuus maaseudun kulttuurimaisemassa. Se kohoaa Joensuun Nivan kylään, kylätien varteen, osaksi Lepoharjun pientilan perinnemaisemaa. Aloitteentekijöiden mielestä Kukkiva KiviPelto on vuosisatamme perintöä ja se yhdistää taiteen, perinteen ja ympäristön, antaa uuden katsontakannan tuttuun ympäristöön ja jättää tuleville sukupolville viestin tästä ajasta.
Ensimmäinen kesän ympäristötaideviikko oli 7.6. - 12.6.2016, silloin kiviteoksia olivat rakentamassa ympäristötaiteilija Vladimir Zorin Petroskoista sekä kuvataiteilijat Anneli Timonen Kiteeltä ja Viktoria Zorina Petroskoista.
Vladimir Zorin, maataiteilija, Karjalan Tasavallan ansioitunut taidetyöntekijä, jakoi vaikutelmiaan tekemästään työstä sekä antoi tapahtumapaikalla tehtyjä valokuvia. Annetaan hänelle puheenvuoro.
Mailmaasta löytyy vielä innokkaita harrastajia. On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiit luovuttamaan oman maapalstansa koko yhteiskunnan hyväksi, taideteosten luomista varten, sekä oman talonsa tämän taiteen luojille. Lisäksi on olemassa viranomaisia, jotka ovat valmiit antamaan tukea yksityiselle (huom. YKSITYISELLE!!!) aloitteelle. Se ei ole pelkkää sanomista: ”No tehkää”, vaan on todellista taloudellista tukea! Valitettavasti se ei tapahdu meillä…
…Pienessä suomalaisessa Nivan kylässä pariskunnan Anne Pehkonen – Tuomo Airasmaa aloitteesta tänä vuonna järjestetään Kukkiva KiviPelto –taidefestivaali. Viime kesällä tehtiin valmistelutöitä – kivetettiin pelto, kerättiin kivet, onneksi niitä oli täällä liiassa ja jopa yliliiassa määrin, ja on epäselvää, miten edes jotakin kasvaa täällä.
Kyllä oli aika kerätä kivet, sillä kutsuttujen taiteilijoiden piti rakentaa omat teoksensa. Kolme vaihetta oli kolme kyläjuhlaa, kun tekijät esittelivät omia teoksiaan ja pihalla keitettiin vanhalla tavalla suuressa tynnyrissä suomalaista punamaalia, tarjottiin kahvia ja kertomuksia hyödyllisistä yrteistä.
Kesäkuun alussa ensimmäiseen hankevaiheeseen osallistuivat petroskoilaiset taiteilijat Vladimir ja Viktoria Zorina. Muutaman sadan kiviä siirtäminen sateessa ei varmaankaan ollut parasta nautintoa, muttei kukaan sanonut ympäristötaiteen olevan mukavaa toimintaa…
Lopuksi ensimmäisen festivaaliviikon päättyessä esiteltiin kolme teosta. Anneli Timosen Jakaminen symboloi suomalaista leipää kaistoineen. Näillä kaistoilla olevat voikukat ovat ikään kuin voidetta leivälle. Viktoria Zorinan Kontrastit, jossa ideana on luonnollisten piirteiden ja vakavan geometrian, suuren ja pienen oppositio sekä luonnonkiven kauneuden paljastaminen. Vladimir Zorin teki Labyrintin. Arkeologisen löydön. Teoksen ideana on yhteinen planetaarinen kulttuurimme, joka on ollut joskus. Tiedetään, että labytintit ilmaantuivat useita tuhansia vuosia sitten lähes samanaikaisesti monissa osissa maailmaa. Lisäksi labyrintit ovat rakenteeltaan samanlaisia, jopa identtisiä. Se on arvoitus, johon ei ole nykypäivään saakka löydetty vastausta… On mielenkiintoista, että noilta paikoilta on löydetty muinaisten ihmisten asuinaluieden jälkiä. Tällä teoksellaan taiteilija halusi yhdistää muinaisen historian ja kulttuurin nykypäivään, meidän aikamme kulttuuriin ja taiteeseen. Tämä labyrintti on puu. Koko teos näyttää vuosisatojen läpi kasvavan puun symbolilta.
Heinäkuussa pellolle ilmaantui kaksi uutta teosta: Veikko Björk Porvoosta teki Kiviperspektiivin. Pietarilaiset taiteilijat Maria Vlasova ja Aleksander Mitroshkin rakensivat pellolle kivikohteen Katsovan seinän. Tuomon Airasmaan tekemä kolmas teos nimeltä Pieni huone oli melkein valmis.
5. – 10. syyskuuta pidettiin kolmas festivaaliviikko, jolla lopetettiin festivaalivuosi 2016. Me kävimme ohimennen tutulle pellolle. Siellä meidät otti vastaan Tanskasta vasta tullut taiteilija Pernille Toft Lund, joka on aivan epätavallinen ihminen omine erityisine maailmankatsomuksineen. On riittävää sanoa, että hän on monta vuotta tehnyt työtä lasten kanssa intialaisissa kylissä. Täälläkin Pernille teki työtä paikallisten lasten kanssa. Tuloksena syntyi teos Viesti maailmalle, jota ympäröivät lasten viestit ja kivet. Pelolle on puhjennut kukkimaan suomalaisen veistäjän Terttu Repo-Tarmon Klematis. Koko pellolle on kylvetty taideteokset, kivistä tehdyt viestit tulevalle ihmiskunnalle…
Galleria
