Balatonin kuvankuniilla rannoilla. Nikolai Abramov Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden XIII kansainvälisestä kongressista
Unkarissa Badacsonytomajin kaupungissa syyskuun alussa pidettiin Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden XIII kansainvälinen kongressi. Kongressin pääaiheena oli Draama suomalais-ugrilaisissa kirjallisuuksissa. Foorumiin osallistui noin sata runoilijaa, proosakirjailijaa, näytelmäkirjailijaa, kääntäjää ja kirjallisuudentutkijaa Unkarista, Virosta, Suomesta, Saksasta, Ranskasta, Tšekistä, Romaniasta, Ukrainasta, Sveitsistä... Venäjän Federaatiota edustivat jäsenet Komista, Mordvasta, Marista, Karjalasta, Udmurtiasta, Leningradin alueelta, Permin aluepiiristä, Jamalin Nenetsiasta ja Hanti-Mansian autonomisesta piirikunnasta.
Sellainen tapaaminen tapahtui neljännesvuosisata sitten, kun vuonna 1989 kirjoittajat kokoontuivat Marin Tasavaltaan. Sitten kongresseja pidettiin sekä Venäjän suomalais-ugrilaisissa tasavalloissa että Unkarissa, Virossa ja Suomessa. (Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden IX kansainvälinen kongressi pidettiin Karjalassa Petroskoissa 26.-29. syyskuuta 2006).
Tässä huomattavassa kirjallisuusfoorumissa Karjalan Tasavaltaa edustivat seitsemän karjalaista kirjallisuusalan toimijaa, jotka kirjoittavat karjalaksi, vepsäksi, suomeksi ja venäjäksi. He ovat Nikolai Abramov, Galina Baburova, Jelena Barbašina, Jana Žemoitelite, Natalja Sinitskaja, Maria Spitsina, Jelena Pietiläinen.
Kongressin avajaiset pidettiin 4. syyskuuta. Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin Unkarin osaston presidentti Eva Rubovski ja Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton presidentti János Pusztai lausuivat tapahtuman osanottajille tervetuliaissanat.
Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton johtokunnan jäsen, runoilija Nikolai Abramov lausui tervetuliaissanat karjalaisen delegaation puolesta. Hän luki Karjalan Tasavallan päämies Aleksandr Hudilaisen tervehdyspuheen.
Samana päivänä kongressissa kävi Unkarin valtiosihteeri Laszlo S. Simon, joka oli tämän kongressin kuraattorina (ohjelman mukaan edistäjänä). Korkea virkamies, joka kaiken lisäksi harrastaa kirjallisuustyötä, on tullut Badacsonytomajiin vain lyhyeksi ajaksi vaikean maahanmuuttajatilanteen vuoksi.
Laszlo S. Simon onnitteli kirjoittajia kongressin avajaisten johdosta,
sitten myönsi virolaiselle kirjailijalle ja Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton entiselle presidentille Arvo Valtonille Unkarin ritarimerkin. Virolaisen proosakirjailijan, käsikirjoittajan, kääntäjän nimeen, joka oli suomalais-ugrilaisen kirjallisuusliikkeen uranuurtajia, liittyy vielä yksi miellyttävä uutinen: Arvo Valtonin suoran osallistumisen ansiosta Viroon on perustettu Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien säätiö, jonka tarkoituksena on antaa tukea nuorille suomalais-ugrilaisille kirjailijoille, jotka kirjoittavat äidinkielellään.
Työohjelma kongressissa, täysistunnoissa ja jaostoissa oli runsasta ja monipuolista. Kolmessa päivässä pidettiin kokouksia, joissa kongressin osallistujat pitivät puheita suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuuksiin sekä historiallisen, henkisen ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyvistä aiheista.
Karjalaisten kirjailijoiden esitelmät olivat todella mielenkiintoisia, niiden nimet puhuvat puolestaan: Vepsäläinen kirjallisuus ja dramaturgia (Galina Baburova), Elämää susien kanssa. Emosuden hahmo suomalais-ugrilaisessa näytelmäkirjallisuudessa (Jana Žemoitelite), Ainon hahmo Kalevala-eepoksessa (Maria Spitsina), Muumit puhuvat karjalaa (Natalja Sinitskaja).
Unkari on kuuluisa viineistään. Eräänä iltana kongressin jäsenet vietiin venäläisillä UAZ-autoilla, joita siellä käytetään vuoritakseina, Badacsony-vuoren huipulle, missä maisteltiin paikallisia viinejä. Lisäksi tapahtui musiikki- ja runousilta, johon osallistui karjalainen delegaatiokin. Nikolai Abramov ja Jana Žemoitelite lukivat runojaan vepsän, suomen ja venäjän kielellä, ja Leningradin alueelta kotoisin oleva runoilijatar Gultšhera Polivanova laului tunnetun Yesterday –biisin vepsänkielisena cover-versiona. Unkarin-matkan viimeisenä iltana kongressin osallistujat nauttivat retkestä Balaton-järvellä.
Unkarilainen osapuoli teki loistavan työn ennen kongressia ja julkaisi kirjoja eri suomalais-ugrilaisilla kielillä. Lisäksi pidettiin suomalais-ugrilaisten eri asuimaissa ja –alueilla julkaistun kirjallisuuden esittelytilaisuus.
Seuraava Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden kongressi pidetään Virossa Tartossa elokuussa 2017, ja sen aiheena on Suomalais-ugrilaisten kansojen historia taidekirjallisuudessa.
János Pusztai, Unkari, Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton presidentti
- Olemme valmistautuneet kongressiin yhdessä venäläisten ja suomalaisten kollegojemme kanssa. Olemme julkaisseet paljon kirjoja, käynnistäneet monta hanketta tutustuaksemme paremmin toisiimme. Siitä, miten oli foorumissa, pitää kysyä vierailta ja sukukansojen edustajilta. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kongressi on onnistunut. Vieraita on saapunut melkein kaikilta suomalais-ugrilaisilta alueilta, vain saaamelaisia ei ollut, he eivät reagoineet kustuihimme. Siellä levitettävät julkaisut eri kielillä auttavat kansoja säilyttämään omaa kieltään. Oman kielen ja kulttuurin säilyttäminen – vain silloin kongresseissa on järkeä.
- Mitä toivotatte suomalais-ugrilaisia kirjailijoita Venäjältä tänä vaikeana poliittisena aikana?
- Olen puhunut siitä kongressissa, eri puheissani. Meidän eli kirjailijoiden ja kielentutkijoiden yhteiseen vastuuseemme kuuluu kielten säilyttäminen. Siitä syystä kirjailijoiden on kirjoitettava omalla kielellään eivätkä he voi siirtyä toiselle kielelle. Jos kirjailijaa kirjoittaa omalla kielellään, hän on esikuva kansalleen. Kun tavalliset kyläläiset kuulevat, että kirjailija, runoilija, professori, poliitikko puhuu heidän kieltään, niin he eivät ujostele puhua sitä. Sillä tavalla kieli säilyy ja kehittyy.
- Entä jos ihmisellä on kaksi äidinkieltä?
- Kaksikielisyys on todella hyödyllistä, pitää vain ajatella sitä, että kieli ja identiteetti on sidottu tiiviisti toisiinsa, ja ihmisen on valittava yksi identiteetti.
Eva Tuluz, Ranska
- Se oli todella hyvä kongressi, se pidettiin korkealla tasolla. Ajattelen, että se oli sen vuoksi, että viranomasten sijasta foorumin järjestämistä hoiti János Pusztai, aktiivinen ihminen valoisine sieluineen. On syntynyt todellinen dialogi kirjailijoiden, kirjallisuudentutkijoiden ja kääntäjien välille... Oli ihmettä, että siihen on kokoontunut niin paljon ihmisiä, jopa kaikkialta Venäjältä. Verrattuna edellisiin kongresseihin ei ollut viisumiongelmia. Minä olen henkilökohtaisesti kiinnostunut näytelmäkirjallisuudesta, ajattelen, että se on tärkein kansan kirjallisuus- ja kulttuuriala äidinkielen säilyttämisessä. Oli oikein mielenkiintoisia esitelmiä, ja se on lupaavaa... ja te, karjalaiset, vepsäläiset, olette kelpo poikia!
Jelena Pietiläinen, Sever-lehden päätoimittaja
- Olen ensimmäistä kertaa kongressissa, ja olen mieluummin kuunnellut sitä, mitä puhuvat kollegat. János Pusztain pyynnöstä olen taas pitänyt puheen päätösistunnossa. Oli iloista, että siellä kukaan ei valita, ja kaikki kertovat siitä, mitä he ovat tehneet. Heti näkyy positiivisia asioita ja sitä, mitä on luotu Karjalassa, Hanti-Mansijskissa, suomalais-ugrilaisessa maailmassa. Lisäksi, on ihanaa, että kansallista kirjallisuutta kirjoitetaan, tuetaan, mutta ilman venäjäntämistä tämä kirjallisuus ei nouse laajan lukijakunnan tietoisuuteen. Katsotaan totuutta suoraan silmiin. Näin ollen venäjänkielisen Sever-lehden rooli on tärkeä. Olemme julkaisseet Abramovin, Volkovin ja muiden kansalliskielillä kirjoittavien henkilöiden teoksia venäjännöksinä. Siksi ei saa varoa venäjänkielistä julkaisua. Puhun siitä, koska siellä on esitetty ideoita siihen, että suomalais-ugrilaiset luovat oman yhteisen kielen... minusta se vaikuttaa absurdilta, koska sellainen kansainvälisen viestinnän kieli on jo olemassa. Lisäksi kongressi on pidetty venäjän kielellä. Me olemme tuoneet mukanamme erilaista kirjallisuutta, ja minulla oli muutama Sever-lehden kappale, ja vieraat ottivat nämä lehdet heti itselleen. On iloista, että venäjän kieli on unohtumaton ja vetää puoleensa jopa sellaisissa kongresseissa. Mainitsen myös ilmapiirin! Komminikointi oli niin vapaata ja hyväntahtoista riippumatta eri poliittisista asemista ja siitä, kuka ja mistä on tullut.