Suomalais-ugrilaisten heimopäivät Virossa
Lokakuun kolmannella viikolla Virossa pidetään joka vuosi perinteiset Suomalais-ugrilaisten heimopäivät. Portaalimme partnerin Fenno-Ugria -järjestön kutsusta, joka tukee suomalais-ugrilaisten heimoyhteyksiä välisiä suhteita, lokakuussa 2015 vieraanvaraisessa Virossa on käynyt Karjalan delegaatio, johon kuuluivat Aleksei Tsykarev, Natalja Antonova ja Svetlana Koltšurina.
Tässä on Natalja Antonovan kertomus tästä matkasta nimeltä Kylässä Virossa, kertomus on julkaistu Oma Mua –lehdessä № 42 (1282) 28. lokakuuta 2015.
Kieli on alusta meille, rajan eri puolilla eläville
Livvinkarjala ja viro muistuttavat toisiaan. Sen, että ne ovat lähisukukieliä, tuntee heti. Ikään kuin viron kieli on suomen, karjalan ja vepsän kieli, jotka on sekoitettu samaan taikinaan. Virolainen puhetapa muistuttaa laulua ja hyväilee korvaa.
Virolaisten luja identiteetti pohjautuu omaan kieleen. Virolaiset ovat säilyttäneet äidinkielensä jopa Neuvostoaikana. Se auttoi heittä tulevaisuudessa, mm. itsenäisyyden saavuttamiseksi. Tallinnassa asuvat virolaiset puhuvat hyvin venäjääkin ja elämämme on heille tuttua. Se auttaa heitä ymmärtämään meitä, Venäjällä asuvia suomalais-ugrilaisia.
Ohjelma ympäri maata
Yli kymmenen yhtyettä osallistui Heimopäivien ohjelmaan. Ympäri Viroa pidettiin konsertteja, esittelytilaisuuksia, näyttelyjä, elokuvaesityksiä sekä tutustuttiin suomalais-ugrilaiseen keittiöön ja kansallisiin käsitöihin.
Olen käynyt gaalakonsertissa Tallinnassa, missä lauloi ja tanssi Venäjältä, Suomesta ja Unkarista tulleita taiteilijaryhmiä sekä Viroon juurtuneita suomalais-ugrilaisia. Pääkaupungissa vallitsi juhlan ilmapiiri, nuorison keskellä ja yöklubeissa oli runsasta sukukansojen kulttuuriohjelmaa. Karjalasta oli kutsuttu Istoki-yhtye, mutta ennen lähtöä se kieltäytyi osallistumasta.
Puute keulahahmoista ja ideoista
Tänä vuonna Heimopäivien kohokohtana oli kansainvälinen konferenssi, johon kokoontui aktiviisteja kolmesta maasta – Venäjältä, Suomesta ja Virosta.
Tapahtuman aiheeksi valittiin päivänpoltava kysymys suomalais-ugrilaisten asemasta kireiden Venäjän ja Euroopan välisten suhteiden yhteydessä. Venäjällä on lisääntynyt kansalaisjärjestöjen valvonta, ei hyväksytä riippumattomien yhdistyksien toimintaa, kansalaisyhteiskunnan kehitystaso on riittämätön vähälukuisten kansojen etujen suojelemiseksi. Se kaikki oli kyseessä paneelikeskustelussa, missä minä edustin Nuorta Karjalaa. Tärkeä tehtäväni oli selittää, miksi meidän nuorisojärjestömme sai ulkomaisen agentin statuksen. Keskustelun osallistujat olivat ymmällään siitä, mutta lopussa monet ilmaisivat haluavansa valokuvata yhdessä ”agentin” kanssa.
Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi ei vastaa ajan haasteita. Liikettä on uudistettava. Arkin kohta on puute uusista ideoista ja keulahahmoista. Kriisi on esillä. Siitä puhuivat poliitikko ja aktivisti Aleksei Tsykarev, suomalainen kirjailija Jukka Malinen, unkarilainen tutkija Marta Csepregi, virolaiset Oliver Loode ja Tönu Seilenthal.
Virolaiset rupesivat valmistamaan raporttia suomalais-ugrilaisten asemasta
Meidät otettiin vastaan Viron Parlamentissa. Viimeiset parlamenttivaalit pidettiin puoli vuotta sitten. Samoin kuin edellisissa kokoonpanoissa Parlamentissa on Suomalais-ugrilaisten kansojen tukiryhmä. Esimerkiksi meidän kustannuksemme on korvannut Sosialidemokraattinen Puolue. Sen edustaja Marianne Mikko on ilmoittanut, että lähivuosina he rupeavat valmistamaan raporttia Euroopan Neuvostoa varten suomalais-ugrilaisten kansojen nykyasemasta. Se parlamenttiasiakirja on laadittu vuonna 2006 ja vaatii uudistusta. Tulevaisuudessa virolaiset jatkavat yhteistyötä Venäjällä asuvien sukukansojen kanssa.