Karjalasta on tullut suomalais-ugrilaisen maailman keskus
Suomen Lahdessa pidetyn Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin asiantuntijalistalla oli Alkuperäiskansojen ja julkisen diplomatian tukikeskuksen Nuoren Karjalan puheenjohtaja Aleksei Tsykarev, joka edusti kansainvälisessä tapahtumassa YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia hoitavaa asiantuntijamekanismia. Tässä on Aleksei Tsykarevin haastattelu. Haastattelijana oli Alina Tšuburova.
– Aleksei, mikä oli Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin avajaisissa pitämäsi tervehdyspuheen aihe?
– Minä pidin tervehdyspuheen YK:n asiantuntijamekanismin nimissä, puheeni teemana oli alkuperäiskansojen saavutuksia ihmisoikeuksien alalla. Yhtenäisyytensä, määrätietoisuutensa ja ammattitaitosten esimiesten valmistelun avulla Kansainvälinen alkuperäiskansojen liike on viime kahdessakymmenessä vuodessa saaanut aikaan sen, että vuonna 2007 YK hyväksyi Julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista; perustettiin kolme mandaattia alkuperäiskansojen suojelemiseksi; pidettiin kaksi kansinvälistä alkuperäiskansojen vuosikymmentä ja vuonna 2014 ensimmäinen alkuperäiskansojen maailmankonferenssi. Korostin puheessani, kuinka tärkeää on suomalais-ugrilaisten pysyä osana tätä dynaamista ja tehokasta liikettä.
– Miten Karjalan Tasavalta oli edustettuna kongressissa?
– Huomataan, että karjalainen delegaatio oli toiseksi suurin (ensimmäiseksi suurin oli Komin Tasavallan delegaatio) Venäjän Federaation delegaatio, siihen kuului noin 40 henkilöä (viisi karjalaista ja viisi vepsäläistä sekä kaksi delegaattia edusti Karjalan inkerinsuomalaisia, muut olivat tarkkailijoita). Delegaatiossa oli edustettuna eri sukupolvia, Karjalan piirejä ja ammatteja (se oli taas ensimmäistä kertaa, kun delegaatioon ei kuulunut yhtään viranomaista). Nuoret olivat kymmenen prosenttia Karjalan delegaatiosta ja enintään kaksikymmentä prosenttia kongressissa.
– Kongressiin osallistuminen on maksullista. Kuka antoi rahatukea Karjalan delegaatiolle?
– Kongressiin osallistuminen on totta maksullista: yksi järjestelypalkkio oli 70 euroa, lisäksi piti maksaa matkakulut ja tarkkailijoiden majoitus. Karjalaisia, vepsäläisiä ja inkerinsuomalaisia edustavien delegaatioiden osallistuminen tapahtui Suomalais-ugrilaiset kansat – kohti kestävää kehitystä –projektin puitteissa. Projektia toteuttaa Nuori Karjala –keskuksemme Karjalan tasavallan kansallisuuspolitiikan, yhteiskuntaan, uskonnollisiin järjestöihin ja medioihin suhteita ylläpitävän ministeriön rahatuella. Tarkkailijoiden osallistuminen maksettiin sponsorivaroista ja tarkkailijoiden omista varoista.
– Olet osallistunut kolmeen suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin (Hanty-Mansijsk, Venäjä vuonna 2008, Siofok, Unkari vuonna 2012, Lahti, Suomi vuonna 2016), mitkä ovat vatkutelmiasi tämänvuotisesta kongressista?
– Olen suorittanut minulle asetetun tehtävän eli selostanut YK:n asiantuntijamekanismista täysistunnossa. Kongressin toisena päivänä ryhmätyöskentelyssä me ja kollegamme pidimme merkityksellisen tapahtuman, joka liittyi alkuperäiskansojen terveyteen (dialogi jatkoi toukokussa Petroskoissa pidettyä terveysseminaaria). Ja kongressi on tietenkin hyvä paikka, missä voi tavata kollegat, ystävät ja partnerit.
Olen todella osallistunut kolmeen kongressiin delegaattina ja tarkkailijana ja nyt myös kutsuttuna asiantuntijana. En voi sanoa, että Lahdessa pidetty kongressi eroaa merkittävästi kahdesta edellisestä, huolimatta siitä, että suomalaiset, jotka olivat mukana tapahtuman järjestämisessä, yrittivät keksiä innovaatioita: kongressin ohjelmaan lisättiin jaostotyöskentelyn asemesta teemakeskusteluja, vaikka itse asiassa ryhmissä oli esitelmiä ja vähän keskustelua. Keskustelut olivat kuitenkin tässä kongressissa mielenkiintoisia, asioita käsiteltiin monipuolisesti, pyrittiin löytämään epätavallisia ratkaisuja. Yleensä puhujat pyrkivät pysymään ilmoitetussa kongressiaiheessa, ja aiheena oli kestävä kehitys.
– Lahden kongressissa tapahtui muutos suomalais-ugrilaisen liikkeen johdossa eli Kansainvälisessä suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomiteassa.
– Sanoisin, etten ole huomannut suuria muutoksia. On muuttunut vain Kansainvälisen suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomitean puheenjohtajan nimi, ja muut asiat eli konservatiivinen tyyli ja toimintaperiatteet pysyvät muuttumattomina. Samaa on henkilötasolla: ne, jotka ovat osallistuneet näinä vuosina suomalais-ugrilaisen liikkeen luomiseen ja johtamiseen, ovat nytkin mukana. Maiden koordinaattorit eivät muuttuneet. Tässä konfiguraatiossa suomalais-ugrilaisen liikkeen toiminnasta on vaikeaa odottaa vakavia muutoksia ja etenkään läpimurtoja. Kansainväliseen suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomiteaan on tullut useita uusia ja toimeliaita henkilöitä, mm. karjalainen Natalja Antonova, niin uskallan ilmaista varovaista optimismia. Minä toivotan itse, että konsultaatiokomitea toimisi aktiivisemmin kansainvälisellä tasolla, suurissa alueellisissa ja valtioiden välisissä organisaatioissa, kuten YK ja UNESCO, edustamalla kansojamme ja muuttamalla parempaan suuntaan kansainvälisiä normeja ja standardeja alkuperäiskansojen oikeuksien suojelemiseksi. Monet paikalliset asiat on jätettävä kansojen ja suurten maansisäisten järjestöjen, kuten Karjalan Rahvahan Liiton tai Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen liiton, ratkaistaviksi. Kansainvälisen suomalais-ugrilaisen liikkeen pitää nousta avainasemaan suomalais-ugrilaisessa kulttuurivaihdossa, julkisessa diplomatiassa, parhaiden kansainvälisten käytäntöjen etsimisessä ja sopeuttamisessa. Kansainvälisen suomalais-ugrilaisen liikkeen pitää harjoittaa projekteja, jotka vastaisivat Suomalais-ugrilaisen maailman pääkaupunki –projektin tasoa.
– Suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomitean uudeksi puheenjohtajaksi valittiin karjalainen Tatjana Klejerova. Mitä hyötyä Karjala voi saada hänen uudesta virastaan?
– Yrityksiä tehdä Karjalasta suomalais-ugrilaisen maailman keskus on ollut jo aikaisemminkin. Esimerkiksi, kun vuonna 2008 Hanty-Mansijskissa pidetyssä suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa keskusteltiin suomalais-ugrilaisen liikkeen sijainnista, Karjalan delegaatio ehdotti Petroskoita. Monien Venäjän suomalais-ugrilaisten alueiden edustajat sekä Viro, Unkari ja Suomi pitävät Karjalaa sen arvoisena alueena. Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorisoliiton päämaja sijaitsi Karjalassa vuosina 2009 - 2011, Suomalais-ugrilaisten yliopistojen liiton hallinta on äskettäin siirtynyt Petroskoin valtionyliopistolle, ja nyt Suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomitean johtamista tapahtuu myös Karjalasta. Karjalan asema suomalais-ugrilaisen maailman tärkeänä keskuksena on lujittunut, mikä tietenkin ilahduttaa, mutta samalla vastuumme on lisääntynyt. Meidän pitää vastata asemaa, mutta me olemme vielä Venäjän ainoa tasavalta, missä tittelikansan kieli ei ole virallinen kieli.
– Seuraava, VIII suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi pidetään vuonna 2020 Tartossa (Virossa). Haluatko osallistua siihen?
– Ei ole järkeä osallistua pelkkää osallistumista varten. Pitää katsoa, miten toteutetaan vasta päättyneen kongressin suosituksia, mikä on asialista ja kansainvälinen tilanne neljän vuoden kulututtua.
Tarvitaan vahvaa syytä mennä Tartoon, pitää ymmärtää roolinsa, asettaa selkeät tehtävät ja lopuksi muovata odotuksia, vasta silloin tapahtumaan osallistuminen on mielenkiintoista ja tehokasta. Olen kuitenkin varma, että suomalais-ugrilaiset kansat jatkavat yhteisyötä, ja tämä liike pysyy elossa jossakin tietyssä muodossa. Liian paljon ihmisiä elää sitä varten.