Andrei Zubov. Permin Komin piirikunta

Etusivulle
Aineistot
Suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuuksien ja kansanperinteiden perustajia
Andrei Zubov. Permin Komin piirikunta

Andrei Zubov syntyi 25. marraskuuta 1899 Verh-Invan kylässä (nyt Kudymkarin piiri) talonpoikaisperheeseen. Hänen isänsä Nikifor Sergeevitš ja äitinsä Anna Mihejevna olivat lukutaidottomia, kuten silloin suurin osa komipermjakkiväestöä. Koko elämänsä ajan he harjoittivat raskasta talonpoikaistyötä. Siskon muistelmien mukaan lukutaidottomat vanhemmat halusivat nähdä poikansa tulevan oppineeksi. Hän oli lahjakas poika ja hänen vanhempansa, etupäässä äitinsä päättivät antaa hänelle koulutuksen huolimatta kaikista vaikeuksista. Alussa Andrei opiskeli kyläkoulussa ja sitten 4 vuotta Jurlan ylemmän asteen alkeisopistossa.

Perheen jatkuva köyhyys vaikeutti opiskelua, sillä kylässä ei ollut muuta keinoa ansaita rahaa kuin keväällä puutavaraa uittamalla. Siksi jokapäiväisten pelto-, kasvumaa- ja kotitöiden lisäksi Anna Mihejevna pesi usein kirkon palvelijoiden pyykkiä ja kantoi heille vettä. Nähdessään ja ymmärtäessään vanhempiensa huolenpidon poika oli erittäin ahkera opinnoissaan. Myöhemmin Andrei muisteli usein, kuinka vaikeaa hänen äitinsä oli opettaa häntä, ja hän oli siitä kiitollinen koko elämänsä ajan. Lapsuuttaan muistellessaan hän tunsi aina sääliä äitiään kohtaan.

Vuonna 1916 Andrei pääsi töihin Kudymkarin lennätinlaitokselle, missä hän toimi lennätinoperaattorina kesäkuuhun asti 1919, kun hänet mobilisoitiin valkoiseen armeijaan. Vuonna 1937 pidätetyn Zubovin kyselylomakkeessa luki: ”6 kuukautta Koltšakin armeijassa vapaaehtoisena”, mutta aikalaisten muistojen mukaan mobilisaatio toteutettiin teloituksen uhan alla. On olemassa myös toinen ristiriita: Zubovin työluettelossa todetaan, että 13. heinäkuuta 1919 hänet "värvättiin Puna-armeijan riveihin Puna-armeijan sotilaaksi erikoisprikaatiin, joka myöhemmin nimettiin uudelleen 51. Moskovan kivääridivisioonaksi".

Demobilisaation jälkeen Zubov palasi kotiin 5. toukokuuta 1922, sitten oli työssä tai opiskeli Syktyvkarissa (yksi hänen elämäkertansa tyhjistä kohdista), minkä jälkeen hän palasi uudelleen kotiseutuunsa ja alkoi työskennellä sihteerinä Kudymkarin piirin sivistysosastolla ja samalla toisen asteen luokan opettajana.

1920-luvulla Permin Komin piirikunnassa kuten kaikkialla maassa tehtiin jatkuvasti töitä lukutaidottomuuden kitkemiseksi, ja tilannetta vaikeutti se, ettei komipermjakeilla ollut omaa kirjakieltä. Siksi äidinkielisen kieliopin ja muiden oppikirjojen sekä komipermjakkikoulujen opetussuunnitelmien kehittäminen oli kiireellisimpiä ja tärkeimpiä kysymyksiä opetustyöntekijöiden kokouksessa (1921) ja Komipermjakkialueen kulttuurivoimien ensimmäisessä kokouksessa (1923).

Syksyllä 1922 Zubovista tuli kirjallisuuskerhon jäsen. Kerhoon kuului tuon ajan Kudymkarin nuoria kulttuurivaikuttajia, mm. F. Tarakanov, F. Tupitsyn, F. Zubov, V. Derjabin, F. Systerov ja muita.

Tarakanov muistelee:

– Komin kieli ja kotikoulumme olivat yleinen puheenaihe noina pitkinä talvi-iltoina. Keskustelimme siitä, mistä aloittaa. Meidän piti vakuuttaa äidinkielemme vastustajat siitä, että se sopii täydellisesti kouluopetukseen ja että ilman sitä asianmukainen kansankoulutus on mahdotonta.

Äidinkielestämme on tultava voimakas työkalu kulttuurisen ja kansallisen herätyksen asiassa... Lopulta me itse ryhdyimme luomaan kirjallisia teoksia kielellämme. Aloimme kirjoittaa novelleja, runoja ja lauluja”.

Zubov oli mukana järjestämässä Komi ryttez (”Komi-illat”) – äidinkielisiä tilaisuuksia, joilla oli merkittävä rooli kulttuurin nousussa komi-permjakkiväestön keskuudessa. Osallistumaan näihin iltoihin, jotka pidettiin yleensä kouluissa, tuli sekä nuoria että vanhojakin. Täällä luennoitiin komipermjakkien historiasta, kerrottiin äidinkielen roolista koulussa, lausuttiin runoja, esitettiin pienoisnäytelmiä. Zubov oli harrastajateatterin aktiivisimpia osallistujia, hän esiintyi näytelmissä ja konserteissa. Monet Zubovin tunteneet korostivat, että hänellä oli kaunis ja voimakas baritoniääni, ja että hän lauloi hyvin komi-permjakkilaisia ja venäläisiä lauluja ja ooppera-aarioita. Myöhemmin opiskeluaikanaan Zubov otti laulutunteja yksityisopettajalta, joka kehotti häntä voimakkaasti lopettamaan yliopisto-opinnot ja hakeutumaan musiikkikoulutukseen.

Elokuussa 1923 Pohjolan kansojen paviljongissa Moskovassa järjestetyissä Neuvostoliiton ensimmäisissä maatalous- ja käsityömessuissa Zubovin johtama harrastaja-artistien yhdistys esitti kansantansseja, lauluja ja runoja äidinkielellään. Harrastajataiteilijoiden konsertti otettiin lämpimästi vastaan ja se sai tukea ensimmäiseltä opetuskansankomissaarilta A. Lunatšarskilta.

Zubov työskenteli tovereidensa kanssa laajasti komipermjakin kielen aakkosten ja komipermjakin kirjakielen luomisen parissa. Koska komipermjakinkielistä kirjallisuutta ei vielä ollut olemassa, he käänsivät venäläisiä klassikoita komipermjakiksi.

– Kirjakielen, kieliopin ja kirjallisuuden luominen – kaikki nämä tehtävät olivat toisistaan erottamattomia ja ne suorittivat samat ihmiset (pieni joukko älymystöä): F. S. Zubov, A. N. Zubov, V. I. Derjabin, M. P. Lihatšov, F. G. Tarakanov ja F. A. Tupitsyn. Kuten udmurttien, tataarien, marien, mordvalaisten ja komien kulttuurin edustajien, heidän työnsä oli monipuolista. He laativat koulukirjoja, keräsivät kansanrunoutta, käänsivät venäläisten kirjailijoiden teoksia ja tekivät tieteiskirjallisuutta. … Ensimmäisten kielioppien ja aapiskirjojen kirjoittajia ohjasi yksi lause: "Meidän on pakko!", ja he tarttuivat mitä vaikeimpiin tehtäviin, kirjoittaa V. Pahorukova Komipermjakkien kirjallisuuden historian ensimmäisessä osassa (Syktyvkar, 2004. S. 9-10).

Vuonna 1935 Zubov kirjoitti:

– Aloin harjoittaa kaunokirjallisuutta vuonna 1921, harjoitin sitä sivumennen, mutten jaksanut lopettaa tätä työtä.

Hänen ensimmäiset runonsa ilmestyivät kokoelmissa: Lymdortšatša (”Lumikello”) ja Goradzul’ (”Lumme”, 1923), sitten piirikuntalehdessä Göris’ (”Kyntömies”, kuvalehdissä Ordym ja Udarnik Komin ASNT:ssa.

1. kesäkuuta 1923 Zubov irtisanoi piirin sivistysosastolta, koska hänet lähetettiin Permin kuvernementin koulutyöntekijöiden uudelleenkoulutuskursseille, ja syyskuussa 1923 hänestä tuli opiskelija Permin yliopiston pedagogisen tiedekunnan luonnontieteiden laitoksella.

Opiskellessaan yliopistossa Zubov oli samalla töissä: lastenkodin nro 12 johtajana Permissä (marraskuu 1923 - kesäkuu 1924), Permin yliopiston työläistiedekunnan komi-osaston opettajana (alkaen lokakuusta 1924), opettajana Permin toisen asteen neuvostopuoluekoulussa (syyskuu 1926 — lokakuu 1927) ja samalla jatkoi työtä oppikirjojen laatimiseksi komipermjakkien kouluja varten ja kirjoitti kaunokirjallisia teoksia. Vuonna 1925 Moskovassa Tsentrizdat –kustantamo julkaisi Zubovin oppikirjat Vil’ olan (”Uusi elämä”) ja Lyddis’ny velötšan (”Tehtäväkirja”).

Kolmannella vuosikurssilla yliopistossa Zubov meni naimisiin Valentina Gannemanin kanssa, joka opiskeli kemian tiedekunnassa. Zubovin sisko muistelee:

– He palasivat kotiin yhdessä talvilomalle. Hyvin vaatimattomat häät pidettiin Verh-Invassa teekutsuineen. Äitini ja minä ihastuimme heti veljeni vaimoon. Hän oli täydellinen pari miehelleen: viehättävä mutta vaatimaton ja yksinkertainen. Vuotta myöhemmin, vuonna 1925, pariskunnalle syntyi tytär Vilja. Andrjuša (Andrei Zubov) itse sähkötti meille tästä Permistä. Vilja muistutti isoäitiään Anna Mihejevnaa, ja tämä luonnollisesti teki meidät entistä onnellisemmiksi. Valitettavasti hän eli vain kolme vuotta.

Valmistuttuaan yliopistosta luonnontieteen ja kemian opettajaksi Zubov otettiin töihin Kudymkarin pedagogiseen teknikumiin komipermjakin kielen ja luonnontieteen opettajaksi. Hän oli myös mukana laatimassa kouluoppikirjoja, kehittämässä oikeinkirjoitussääntöjä ja termistöä. Moskovalainen kustantamo Tsentrizdat julkaisi Zubovin muutaman oppikirjan: vuonna 1928 Komin oppikirjan ensimmäisen osan, vuonna 1930 3. luokalle tarkoitetun oppikirjan Vil’ olan (”Uusi elämä”) ja Äidinkielen työkirjan 1. osan, vuosina 1931 ja 1934 erillisinä venäjänkielisinä kirjoina ilmestyivät tieteelliset teokset: Kieliopin perusteet, Kielenrakentamisen asioihin liittyen; vuonna 1932 julkaistiin 5. luokalle tarkoitettu Priroda tödmötan kniga (”Kirja luonnon tuntemiseen”), vuonna 1933 – Kielioppi. Ensimmäinen osa. Muoto-oppi. Oppikirja keskikoululle (yhdessä G. Netšajevin kanssa, ilmestyi Utšpedgiz –kustantamossa). Zubov kirjoitti Komin kielen kieliopin alkusanoissa:

– Ensimmäinen kirja kominpermjakiksi ilmestyi vuonna 1922. Mutta kielioppia ei vieläkään ole, jota vailla lukija on jopa kädetön ja sidottu. En ole tiedemies. Kielitieteen tuntemukseni on rajallista. Kirjoitin sen, mikä tulee olemaan, olkoon niin. Ja ehkä joku lukee sen, ymmärtää sen ja parantaa työtäni.

Alkaen lokakuusta 1932 Zubov johti Kudymkarin maatalous- ja opettajainstituutin valmennuskursseja, sekä teki alustavaa työtä laatiakseen koulutusohjelmia ja oppimateriaaleja instituutin avaamista varten. Tammikuussa 1933 hänet määrättiin Kudymkarin kokeilu- ja menetelmätukikohdan opetusosaston johtajan virkaan, maaliskuussa 1933 hänestä tuli Piirikunnan toimeenpanokomitean puheenjohtajiston yhteydessä toimivan Permin Komin tieteellisen tutkimustoimiston tutkija.

Syyskuussa 1934 Zubov aloitti jatko-opinnot Permin biologian tieteellisessä tutkimusinstituutissa, josta hänet lähetettiin kohta I. V. Mitšurinin tutkimusinstituuttiin Mutšurinskiin. Zubovin opiskelija P. J. Mehonošinan muistelmien mukaan, Zubov toi sieltä ensimmäiset hedelmä- ja marjataimet, useita satoja. Ne purettiin hänen talonsa lähelle tien reunassa olevan sinisen sillan taakse.

Valmistuttuaan agronomien ja hedelmänviljelijöiden lisäkoulutuskursseilta hän työskenteli tällä erikoisalalla yli vuoden. Hänen johdollaan vuonna 1935 perustettiin maassamme laajalti tunnettu hedelmä- ja marjatarha. Vuonna 1936 piirikunnan kustantamo julkaisi Zubovin kirjan nimeltä Hedelmänviljely komipermjakin kielellä.

Zubov jatkoi myös kirjoittamista. Hänen vaimonsa Valentina Zubova muisteli: "Työpäivän päätyttyä koulussa hän yleensä lepäsi kello 22:een asti ja sitten istui luovan työnsä pariin kello 2:een tai 3:een asti yöllä. Tai jopa myöhempään."

Vuonna 1929 Tsentrizdat julkaisi hänen runojaan ja runoelmiaan sisältävän kokoelman nimeltä Öndža (”Jokin”). Vuonna 1933 GIHL julkaisi runon Vil’ tuj vylöt (”Uutta tietä pitkin”) erillisenä kirjana. Vuonna 1935 Kudymkarin piirin kustantamo julkaisi Sadut –kirjan, jossa oli Zubovin keräämää ja muokkaamaa komipermjakkien kansanrunoutta.

Samana vuonna 1935 Zubov kirjoitti näytelmän Pemyt oi pyrjöt (”Läpi pimeän yön”). Vuonna 1935 venäläinen draamateatteri siirrettiin Kudymkarista Permiin, ja vuonna 1931 studiona avattu Kolhoosinuorison teatteri muutettiin kansalliseksi ammattiteatteriksi. Juuri se teatteri sovitti Zubovin näytelmän näyttämöön. Näytelmä esitettiin muutama kerta Kudymkarissa, ja vuonna 1937 näytettiin Sverdlovskissa osana komipermjakkien kansantaiteen viisipäiväisen tilaisuuden ohjelmaa. Uralski rabotši (”Uralilainen työmies”) –lehti kirjoitti lyhyen artikkelin näytelmästä, artikkelissa luki, että Sverdlovskin katsojat voivat tutustua ensimmäiseen komien kielellä kirjoitettuun kansalliseen näytelmään Pemyt oi pyrjöt (”Läpi pimeän yön”). Tämä viisinäytöksinen näytelmä, jossa on prologi ja epilogi, kuvaa vallankumousta edeltäneen komikylän toivotonta elämää ja komien vapaustaistelua vuosina 1917–18. Prologi ja epilogi kuvaavat aikansa kolhoositodellisuutta”. Tämä lehtikirjoitus on melkein ainoa kirjallinen todiste näytelmän olemassa olosta, sillä kirjailijan arkisto tuhottiin hänen pidätyksensä jälkeen.

Elokuussa 1937 Zubov pidätettiin ja 8. syyskuuta 1937 hänet teloitettiin ampumalla.

Zubovin maine puhdistettiin 13. tammikuuta 1956. Zubov eli lyhyen elämän, mutta se oli täynnä oppimista ja työtä. Sukulaistensa ja ystäviensä muistelmien mukaan Zubov oli erittäin eloisa, vilpitön ja epäilemättä monilahjakas henkilö. Runoilija ja kansanrunouden kerääjä, komin kieliopin, lukemisen, aritmetiikan ja luonnontieteen oppikirjojen, hedelmänviljelyn käsikirjan ja satukokoelman laatija, kirjallisuuden ja luonnontieteen opettaja, tieteellisen tutkimustoimiston työntekijä, Mitšurinin tieteellisen tutkimusinstituutin jatko-opiskelija sekä Piirikunnan maahallinnon agronomi ja hedelmänviljelijä - Zubov oli täydessä vauhdissa kaikkialla. Kaikki hänen käsissään olevat tehtävät sujuivat hyvin; hänellä oli tarpeeksi aikaa ja energiaa kaikkeen.

Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenenä häntä pidetään oikeutetusti komipermjakinkielisen kirjallisuuden perustajana. Nyt tunnetaan kolmekymmentä kirjailijan kirjoittamaa kirjaa ja yli kymmenen Moskovassa ja paikallisissa kustantamoissa ilmestynyttä kirjaa, joiden kustantamisessa hän oli mukana kääntäjänä tai laatijana. Zubovin teokset on käännetty venäjäksi, unkariksi, suomeksi ja viroksi.

KOKOTEKSTIT