Русская версия  |  Suomi

Grigori Jakovlevich MERKUŠKIN. Mordvan tasavalta

Anteliaan sielun palaminen: G. J. Merkuškin täyttää 100 vuotta

Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 100 vuotta Grigori Jakovlevich Merkuškinin syntymästä. Grigori Merkuškin on valtio- ja yhteiskuntavaikuttaja, historioitsija, pedagogi, dramaturgi, historian lisensiaatti (1947), Mordvan ASNT:n kansansivistyksen ansioitunut työntekijä (1965), Mordvan  Komsomolin palkinnonsaaja (1968), Suuren Isänmaallisen sodan veteraani.  

Hän syntyi 23. marraskuuta 1917 mokšalaiskylässä Novyje Verhissyssä Insarin kihlakunnassa Penzan kuvermenentissa (nyk. Insarin piiri, Mordvan tasavalta) köyhään talonpoikaisperheeseen. 3-vuotiaana hän jäi orvoksi. Kyläläiset pelastivat Grigorin ja isomman veljensä Ivanin kuolemasta nälkään, kasvattivat lapset ja auttoivat näitä pääsemään jalkeille. Vartuttuaan ahkerat Merkuškin-veljet ansaitsivat heidän leipänsä työllään.

Vuonna 1938 Grigori valmistui Mordvan A. I. Poležajevin pedagogisen valtionyliopiston historiallis-filologisesta tiedekunnasta. Hän oli työssä historian opettajana Temnikovin pedagogisessa opistossa (1938). Samana vuonna hänet kutsuttiin asepalvelukseen.

Vuosina 1939–1940 G. Merkuškin oli ylikomentajakoulun kursanttina, 22. ampujarykmentin komppanian komentajana, Primorjen aluepiirin Barabašin kaupungin 96. ampujadivisioonan ala-asteen alikomentajakoulun varajohtajana.

Vuosina 1940–1941 hän johti Mordvan ASNT:n Kovylkinon piirin Rybkinon keskikoulua.

Suuren Isänmaallisen sodan aikana hän oli komppaniankomentajana, Leningradin rintaman 1009. ampujarykmentin pataljoonankomentajana, esikunnan päällikkönä, Luoteisen rintaman 117. ampujadivisioonan esikunnan operatiivisen osaston varajohtajana.  

Vuonna 1944 havoituttuaan vakavasti hän kotiutui majurina.  

Vuosina 1944–1946 G. Merkuškin oli Mordvan kielen, kirjallisuuden, historian ja taloustieteen tutkimusinsituutin johtajana, vuosina 1947–1950 Mordvan sivistysministerinä, vuosina 1950–1955 ministerineuvoston varapuheenjohtajana, vuosina 1955–1960 Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen Mordvan alueellisen komitean sihteerinä. Vuosina 1960 - 1969 Merkuškin oli Mordvan valtionyliopiston rehtorina, sitten toimi yliopistossa vanhempana lehtorina, vuodesta 1971 alkaen oli Neuvostoliiton historian laitoksen vt. dosenttina ja vuosina 1976–1979 saman laitoksen dosenttina.  

G. Merkuškinin tutkimukset liittyivät Mordvan historiaan ja kulttuuriin, mordvalaisten etnogeneesiin, Mordvan alueellisen kommunistiorganisaation historiaan. Hän on mordvalaisten kansalliseepoksen Mastroravan alullepanija, innoittaja ja laatija. Hän kuului Venäjä-mokša-sanakirjan (1951) toimittajajoukkoon, osallistui oppikirjojen nimeltä Minun seutuni Mordva, Mordvan ASNT:n historia sekä muiden oppikirjojen tekemiseen. G. Merkuškinin valmistamat materiaalit on julkaistu Mordvan yliopiston tieteellisessä kausijulkaisussa, Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen Mordvan alueellisen kommunistijärjestön historiakuvauksissa (1967), kirjoissa Mordvalaisen kansan etnogeneesi (1965), Mordvan ASNT:n valaistustuotanto (1965), Mordvalaiset (1981) ja muissa.

G. Merkuškinilta on ilmestynyt runoelmia mokšan ja venäjän kielellä Народть лемса (suom. Kansan nimissä), Шинь стяма» (suom. Aamun koittaessa), Elämän tiellä, Vaaleansininen loisto, Tulitiet, Поэтть тяштец» (suom. Runoilijan tähti) ja muita teoksia, joille on ominaista sisällön syvyyttä, ajattelun laajuutta, tärkeiden moraalisten ja eettisten ongelmien käsittelyä. 

Merkuškinin teoksiin perustuvat näytelmät on esitetty näyttämöillä Mordvan ASNT:n valtiollisessa draamateatterissa ja Mordvan tasavallan Kansallisteatterissa. 

G. Merkuškin valittiin Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston (1951) ja Mordvan ASNT:n Korkeimman Neuvoston (1947–1971) kansanedustajaksi. Hän oli valtuutettuna Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen 23. kokouksessa (1966), Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen Mordvan alueellisen komitean jäsenenä (1952–1970).

Hänelle on myönnetty Leninin, Punaisen Lipun, Punaisen Työlipun ansiomerkit, Kunniamerkki, mitalit Voitosta Suuressa Isänmaallisessa sodassa 1941–1945, Maineikkaasta työstä Suuressa Isänmaallisessa sodassa 1941–1945, Työläismaineesta, VSFNT:n ja Mordvan ASNT:n Korkeimman Neuvoston Puheenjohtajiston kunniakirjeet.  

Hän kuoli 13. tammikuuta 1979 Saranskissa.  

Kirjallisuutta

Garshina L. N. Kirja Mastorava on mordvalaisten tiedemiesten urotyötä. Gumanitari: humanistisen tieteen ja koulutuksen ajankohtaiset ongelmat. 2011. № 2. S. 11–14.

Grigori Jakovlevich Merkuškin (laatinut N. M. Arsentjev ja muut). Saransk, Mordvan N. P. Ogarevin valtionyliopisto, 2007. 32 s. (Tiedemiesten biobibliografia).  

Zhiltsov A. G. Hän ei ajatellut itseään: kuvaus G. J. Merkuškinista. Kokoelmasta Veteraanit ovat tänäänkin rivissä (laatinut N. V. Gerasimova, E. V. Karjuhin, toimittanut A. J. Miroshkina ja muut). Mordvan N. P. Ogarevin valtionyliopisto, Saransk, 2011. S. 36–38.

Historian linja Mordvan yliopistossa (1957–1995). Totuus sanassa: Mordvan N. P. Ogarevin valtionyliopiston historian ja sosiologian instituutin menneisyys ja nykyisyys (toimittanut N. M. Arsentjev).  Saransk, 2014. S. 129–207.

Merkuškin G. J. Henkilöllisyys ja perintö: anteliaan sielun palaminen...: kuvauksia, muistelmia, kirjeitä (laatinut V. F. Kirdjašov, L. G.  Merkuškina, O. J. Poljakov, toimittaneet A. M. Pykov, J. I. Kuldykaeva, N. P. Makarkin ja muut). Saransk, Mordvan kirjapaino, 1998. 264 s.  

Merkuškin Grigori Jakovlevich (1917–1979). Mordvan kirjailijat: 2-osainen biobibliografinen hakemisto (laatineet A. I. Bryžinski, L. P. Voinova, J. I. Tšernov). Saransk, 2015. S. 83–90.

Merkuškin Grigori Jakovlevich. Kirjeitä sodasta / Mordvan tasavallan arkistopalvelu (laatinut J. F. Juškin, A. S. Batjajev, A. V. Belousov ja muut, toimittaneet N. S. Krutov, V. K. Abramov, O. A. Baikova ja muut). Saransk, 2010. S. 261–268.

Merkuškin Grigori Jakovlevich. Humanistinen tiedekeskus: historia ja nykyisyys (toimittaneet V. A. Jurtšenkov, laatineet J. V. Glazkova, A. V. Tšernov). Mordvan tasavallan hallituksen humanististen tieteiden tutkimusinstituutti. Saransk, 2008. S. 63.

Merkuškina L. G. Grigori Jakovlevich Merkuškin on rehtori ja rintamamies. Talonpoika rauhan ja sodan aikana: Merkuškinin III luentosarjan materiaalikokoelma. Mordvan N. P. Ogarevin valtionyliopiston historian ja sosiologian instituutti (toimittanut N. M. Arsentjev). Saransk, 2005. S. 5–10.

Merkuškina L. G. Grigori Jakovlevich Merkuškin. Sodan kärventämät kohtalot (laatinut N. J. Prasalova). Saransk, 2006. S. 66–70. (Mordvan yliopiston 75. vuotisjuhlan kunniaksi) 

Merkuškina L. G. Luomistyö elämän tarkoituksena. Mordva uudistusten aikana: Merkuškinin III luentosarjan materiaalikokoelma. Mordvan N. P. Ogarevin valtionyliopiston historian ja sosiologian instituutti (toimittanut N. M. Arsentjev). Saransk, 2001. S. 11–17.

Uusiutuva Venäjä: uuden humanistisen avaruuden muodostaminen: Merkuškinin luentosarjan materiaalikokoelma (toimittanut N. M. Arsentjev ja muut). Saransk, Krasnyi Oktjabr –kirjapaino, 1997. 352 s.

Piksajev A. O. Veteraanien painos Mordvan sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen: Merkuškin Grigori Jakovlevich. Mordvan veteraanit. 1945–2005 (laatinut N. M. Kostin). Saransk, 2005. S. 123–127.

Safonova-Telina T. F. Grigori Jakovlevich Merkuškin on opettaja, tiedemies, pedagogi, kirjailija, valtio- ja yhteiskuntavaikuttaja. Mordva uudistusten aikana: Merkuškinin II luentosarjan materiaalikokoelma. Mordvan N. P. Ogarevin valtionyliopiston historian ja sosiologian instituutti (toimittanut N. M. Arsentjev). Saransk, 2001. S. 18–29.

Skvortsova L. G. Grigori Jakovlevich Merkuškin on rintamamies, valtiovaikuttaja, historioitsija, pedagogi, dramaturgi. Gumanitari: humanistisen tieteen ja koulutuksen ajankohtaiset ongelmat. 2011. nro 2. S. 6–9.

Terešina N. Elämä kansan nimissä: G. J. Merkuškinin 95. syntymäpäivän kunniaksi. Insarski vestnik. 2012. 16. marraskuuta. S. 5.

Šuljajev A. Grigori Merkuškin teki Bolševistskaja-kadusta Universitetskaja-kadun: G. J. Merkuškinin 80. syntymäpäivän kunniaksi. Izvestija Mordovii. 1997. 21. marraskuuta. S. 3

« Takaisin edelliselle sivulle