Kirjailija, filologi, opettaja. Hän oli perustamassa mansinkielistä kirjallisuutta.
Hän syntyi 12. helmikuuta 1918 Karymin kylässä (myöhemmin Harmpavyl) Kondinan piirissä Kondinan murretta puhuvaan perinteiseen mansilaisperheeseen. Kalastaja ja metsästäjä Pankrati Mihailovitšin ja Jekaterina Semjonovnan perheessä oli kuusi lasta ja lapset perehdyttiin työhön varhaisiästä lähtien. Tytön kouluopettajana oli Kapitolina Andrejevna, nuori venäläisnainen, joka opetti lapsille venäjän kieltä ja itse opiskeli mansia. Matrjona Vahruševa piti lapsuudestaan asti luomistyötä ja osallistui koulunäytelmiin.
Valmistuttuaan koulusta hän pääsi opiskelemaan Ostjakkien ja vogulien kansalliseen pedagogiseen opistoon, joka sijaitsi piirikunnan pääkaupungissa (nyt Hanty-Mansijsk). Ensimmäiset runonsa hän kirjoitti mansiksi Moskovasta tulleiden tutkijoiden Ilja Gudkovin ja Viktoria Senkevitšin vaikutuksella. Tämä aviopari toimi lukuvuonna 1937/38 opettajina opistossa ja perusti sinne kirjallisuuskerhon.
Sen lisäksi Vahruševa käänsi mansiksi Aleksandr Puškinin runoja ja Vladimir Korolenkon tarinoita, keräsi kansanrunoutta ja etnografista aineistoa. Hänen teoksensa ja käännöksensä on ensimmäistä kertaa painettu vuonna 1937 Neuvosto-Pohjola (ven. Советский Север) –kirjallisuus- ja taidehistoria-almanakassa ja vuonna 1938 Ostjakkien ja vogulien totuus (ven. Остяко-Вогульская правда) –piirilehdessä. Runoissaan hän käsitteli seuraavia aiheita: oman seutunsa luonto, ihmistyö, ylpeys maanmiehiään kohtaan, uusi aika, pohjolaisten elämää parantaneet muutokset.