Uutiset
04/06/2020 Motja Harmpavylin kylästä
Ensimmäisen mansikirjailijattaren Matrjona (Matra) Vahruševan (Balandinan) (1918-2000) elämä oli täynnä löydöksiä, mikä ei ole sattuma naiselle, joka on kasvanut perinteisessä perheessä.
Motja (perheessä käytössä ollut Matrjonan kutsumanimi) syntyi 12. huhtikuuta 1918 Karymin (Harmpavylin) kylässä. Perhe oli iso, 6 lasta kasvoi kalastajan ja metsästäjän Pankrati ja Jekaterina Vahruševien talossa. Sisarukset saivat perinteisen kasvatuksen. Tiedetään, että varhaislapsuudessaan Matrjona, kuten muut lapsetkin, puhui vain äidinkieltä eli mansin kieltä. Kohta isä vei Matrjonan ja veljensä opiskelemaan seitsenvuotiseen kouluun Nahratšin kylään.
Tyttö valmistui koulusta ja lähti höyrylaivalla Hanty-Mansijskiin. Hän pääsi opiskelemaan Ostjakkien ja vogulien kansalliseen pedagogiseen opistoon. Matrjona Vahruševa piti Hanty-Mansijskista. Siellä hän kirjoitti ensimmäiset runonsa. Tähän häntä kannustivat moskovalaiset opettajat kirjallisuuskerhossa. Lisäksi ahkera opiskelija käänsi klassisia teoksia mansin kielelle. Hänen ensimmäiset kirjallisuusteoksensa ilmestyivät vuonna 1937 Sovetski Sever (suom. Neuvosto-Pohjola) - kirjallisuus- ja taidealmanakassa ja vuonna 1938 Ostjako-Vogulskaja prdavda (suom. Ostjakkien ja vogulien totuus ) -piirilehdessä
Vuonna 1938 tyttö lopetti opintonsa kiitettävin arvosanoin. Hänet ja neljä nuorta miestä kutsuttiin opiskelemaan Leningradin Pohjolan kansojen korkeakouluun.
Mutta 2 vuoden kuluttua alkoi sota ja Leningradin piiritys. Syksyllä 1946 Matrjona Vahruševa kutsuttiin jatkamaan korkeakouluopintojaan ja kolmen vuoden kuluttua hänestä tuli diplomifilologi, ja sitten mansin kielen opettaja Leningradin A. I. Herzenin pedagogisessa instituutissa.
Hän on työskennellyt siellä 46 vuotta. Hän suoritti myös jatko-opinnot ja puolusti lisensiaattityönsä aiheesta Mansin kielen yhdyssanojen muodostaminen somaattisen sanaston perusteella (Kondan murre). Näin hänestä tuli ensimmäinen tieteiden lisensiaatin arvonimen omaava mansinainen.
Tutkija jatkoi myös klassisten teosten käännöksiä, ja hantinkieliset lukijat voivat tutustua Dmitri Mamin-Sibirjakin kertomuksiin.
Matrjona Vahruševan opiskelijoiden joukossa oli tulevia kirjailijoita, opettajia ja pedagogeja, kansallisten vaikuttajapiirien edustajia: Juvan Šestalov, Anastasija Sainahova, Valentina Solovar, Jevdokija Vožakova, Andrei Tarhanov, Jevdokija Nemysova, Nina Lyskova, Dina Gerasimova ja monet muut.
Matrjona Vahruševan tieteellisen toiminnan aikana häneltä on ilmestynyt noin kaksikymmentä mansin kielen oppikirjaa koululaisille ja korkeakouluille.
Matrjona Vahruševa oli ihana kertoja, tunsi paljon tarinoita omasta synnyinseudustaan Jukondasta.
Pienoisromaani Malaja Jukondan rannoilla, jonka Matrjona Vahruševa kirjoitti valmistuttuaan yliopistosta, ei ollut ensimmäinen mansinkielinen kirjallisuusteos (yhdeksän vuotta aikaisemmin Panteleimon Tšeimetov on jo julkaissut Kaksi metsästäjää –nimisen kertomuksen).
Pienoisromaani on kirjoitettu mansin kielen Kondan murteella, ja sen ovat kääntäneet venäjäksi Gennadi Gor ja Aleksei Balandin.
Matrjona Vahruševan yksityiskohtaisempi elämäntarina ja linkkejä hänen teoksiinsa löytyvät kirjailijan sivuilta.