Ðóññêàÿ âåðñèÿ  |  Suomi

Uutiset

07/08/2020 Tiedotuskarsaus ”Vasili Radajevin Sijazhar”

Runoelma "Sijazhar" on liioittelematta erzja-kansan eepos, joka voidaan asettaa Kalevalan ja Kalevipoegin rinnalle. Eepos "Sijazhar", jonka runoilija Vasili Radajev on luonut Mordovian kansankertomusten, kappaleiden, sankarillisten balladien perusteelle, tunnetaan maassamme ja ulkomailla. "Sijazharin" tärkein asia on ajatus kotimaan, Venäjän ja Mordovian kansojen veljeyden suojelemisesta, taistelusta ihmisen kunnian ja arvokkuuden puolesta.

Vuonna 2020 tulee kuluneeksi 95 vuotta V. Radajevin teoksen "Sijazhar" julkaisemisesta. Vasili Kuzmitsh Radajev on Neuvostoliiton Kirjailijaliiton jäsen, Mordovian valtionpalkinnon voittaja, Mordovian kansankirjailija, Suuren isänmaallisen sodan osallistuja. Vasili Kuzmitsh syntyi 13. maaliskuuta 1907 Bolshoi Tolkai kylässä, Podbelskin alueella (nykyinen Samaran alueen Pohvistnevskin piiri), talonpojan perheeseen.

Hän harjoitti kansanperinnettä ja käsitteli Erzja-kansan legendoja. Hän aloitti uransa kirjastonhoitajan apulaisena. Valmistuttuaan työntekijöiden tiedekunnasta hän pyrki Leningradin valtionyliopiston filologiselle tiedekunnalle, josta valmistui vuonna 1934. Hän työskenteli opettajana Bolshoi Tolkai-kylän koulussa, opettajana Itshalkovon pedagogisessa opistossa Mordoviassa.

Hänen pedagogisen toimintansa tuloksena oli erzjan runoilijoiden ja Mordovian kulttuurin henkilöiden kasvattaminen. Vasili Radajevilla oli läheiset, ystävälliset välit kaikkien kanssa, tällainen tuttavuus auttoi hedelmällisesti hänen työssään. Monet ihmiset auttoivat häntä keräämään erzjan kansanperinnettä, legendoja ja kansanlauluja – siitä kaikesta muodostui myöhemmin hänen luomansa eeposen merkityksellinen, taiteellinen ja esteettinen perusta.

Ensimmäinen runo "Pastuhon dumat" ("Paimenen ajatukset") julkaistiin vuonna 1926 lehdessä "Yakstere teste" ("Punainen tähti"). XX luvun 20-luvulla hän kirjoitti useille sanomalehdille ("Nuorisoääni", "Nuori kylä" ja "Köyhät ihmiset"), hän sepiti myös taideteoksia äidinkielellään. Sotaa edeltävissä esseissään, tarinoissaan, runoissaan kirjailija kertoo uusiutuvasta kylästä, maaseudun työntekijän psykologian muutoksesta, uusista edistyksellisistä ilmiöistä, jotka edistävät maan talouden vahvistamista.

Kouluonpettajana Vasili Radajev kirjoitti myös lapsille. Vuosikymmeniä myöhemmin nuoret lukevat hänen teoksiaan: "Bishka", "Internaatti", "Tetjat-tserat" ("Isä ja poika"), "Maksoz Val" ("Luvattu sana"), "Timurovets". Proosa-teoksia on julkaistu kokoelmissa Vetshkeviks sodaviksen (Rakkaat tuttavani, 1964), Shoshma Leenti Chirese (Shoshma-joella, 1967), Istjak Sakshni Tshasias (Ja niin onni tulee 1969) ym.

V. Radajev antoi merkittävän panoksen Mordovian kirjallisuuden kehitykseen kriitikkona. Hän kirjoitti monia kirjallisia ja kriittisiä artikkeleita erzja-kirjallisuuden erilaisista ongelmista, yksittäisten mordvalaisten kirjailijoiden töistä. Vasili Kuzmitsh oli erinomainen kansan tarinoiden käsittelemisen mestari. Hän keräsi ja käsitteli ahkerasti erzjan kansanperinnettä, kirjoitti ylös lukuisia Kuibyshevin ja Orenburgin alueiden legendoja ja perinteitä sekä käsitti aineistoja kirjallisesti.

Neljän vuosikymmenen hedelmällisen työn tuloksena syntyi eeppinen runo "Sijazhar" (1960), josta tuli eräänlainen äidinkielinen tietosanakirja ja joka on erzjan kansanperinteen ja taiteen aarrearkku.

Runoelma "Sijazhar" on liioittelematta Erzja-kansan eepos, joka voidaan asettaa Kalevalan ja Kalevipoegin rinnalle. Eepos "Sijazhar", jonka runoilija Vasili Radajev on luonut Mordovian kansankertomusten, kappaleiden, sankarillistenballadien perusteelle, tunnetaan maassamme ja ulkomailla. "Sijazharin" tärkein asia on ajatus kotimaan, Venäjän ja Mordovian kansojen veljeyden suojelemisesta, taistelusta ihmisen kunnian ja arvokkuuden puolesta.
Mordvalainen, kuten suomalainen ja karjalainen, eepos on kappalemainen, se on  ole olemassa erillisten kappaleiden muodossa eikä kokonaisena teoksena. Siinä on mytologisten, fantastisten ja maagisten näkemysten piirteitä. Ensimmäiset muistiinpanot Sijazharia koskevien kansanperinnetekstien pohjalta V. Radajev teki 1930-luvun alkupuolella. Lähes neljänkymmenen vuoden aikana hän keräsi legendoja ja perinteitä, jotka olivat olemassa Samaran alueen mordvalaisissa kylissä ja ja myöhemmin Orenburgin alueen mordvalaisissa kylissä. Näissä 38 legendassa Sijazhar on ihmissankari, mordvan kansan johtaja; joka taistelee tatari- ja nogai-laumoja vastaan 1400-1500-luvulla.

«Takaisin edelliselle sivulle