Uutiset
08/02/2021 Karjalaisten runojen teemavuosi 2021
Joulukuussa 2020 Karjalan viranomaiset julistivat vuoden 2021 karjalaisten runojen teemavuodeksi. Karjalaiset runot ovat sekä artefakteja, jotka sisältävät tietoja karjalaisten uskonnosta, elämäntavoista ja rituaaleista, että myös tasavallan henkisen kulttuurin tärkeimpiä elementtejä.
Karjalaiset runot loivat pohjan maailmankuuluille Kalevala-eepokselle ja olivat inspiraation lähteenä monille tunnetuille kirjailijoille, taiteilijoille, säveltäjille ja teatteritoimijoille. Karjalaiset runot on lisätty Venäjän kansojen aineettomalle kulttuuriperintölistalle.
Aloitteen järjestää vuonna 2021 Karjalan tasavallassa karjalaisten runojen teemavuosi teki Karjalan tasavallan karjalaisten IX kokouksen valtuutettujen neuvosto.
Karjalaisten runojen teemavuoden ohjelmassa on 42 tapahtumaa, joiden tarkoituksena on säilyttää, kehittää ja tehdä tunnetuksi k
arjalainen runonlauluperinne, herättää kiinnostusta tutustua karjalaisiin runoihin ja tutkia niitä sekä luoda niiden perusteella uusia nykyaikaisia tuotteita. Tapahtumakalenterissa on seminaareja, näyttelyjä, teemailtoja, kilpailuja ja juhlatilaisuuksia, jotka ovat mielenkiintoisia eri-ikäisille ihmisille.
Karjalaisten runojen teemavuoden avaintapahtuma on juhlatilaisuus Karjalaisten runojen päivä, joka pidetään 10. kesäkuuta 2021.
Karjalaisten runojen teemavuoden tunnuskuva on hyväksytty. Sen tekijä on taiteilija Aleksei Maksimov.
Tunnuskuvan perusteena ovat tyylistetyt ”runonlaulajien kädet” eli laajalti tunnettu runonlauluperinteen symboli. Arhippa Perttunen kertoi Elias Lönnrotille tästä runonlaulutavasta, että usein Arhipan isä ja hänen apulaisensa lauloivat koko yön käsi kädestä pitämällä nuotion ääressä.
Runojen alkukappaleissa esittäjä kehottaa panemaan käsi käteen ja yhdistämään sormet sekä aloittamaan runonlaulamisen. Monet eivät kuitenkaan tietäneet tätä esitystapaa. I. K. Inhan valokuvassa vuodelta 1896 uhtalaiset runonlaulajat-veljekset ottivat käsi kädestään vain valokuvaajan pyynnöstä.
Sanontaa ”käsi kädestä” voidaan ymmärtää myös niin, että runonlaulajat pitivät toisiaan toisesta eivätkä molemmista käsistään. Joka tapauksessa käsien yhdistämistä tarkoittavaa symbolia voidaan yhdistää sekä mahdolliseen runonlaulutapaan että myös siihen, että runonlaulaminen oli erottamaton osa karjalaisen talonpojan vuosittaista elämänsykliä.