Uutiset
13/08/2021 Historiallinen kotiseutuhanke ”Mordvalaiset ulkomaalaisten ja venäläisten tutkijoiden silmin”: Mihail Markelov
Mihail Markelov liittyi kotimaiseen tiedehistoriaan huomattavana kansatieteilijänä, folkloristina ja museologina, joka tutki fennougristiikan vähän tutkittuja tai tutkimattomia aiheita.
Mihail Markelov oli kansallisuudeltaan mordvalainen (ersäläinen). Hän syntyi 11. helmikuuta 1899 talonpoikaisperheeseen Sinenkijen kylässä Petrovskin kihlakunnassa Saratovin kuvernementissa. Vuonna 1918 hän pääsi opiskelemaan historiaa Saratovin valtionyliopiston historiallis-filologiseen tiedekuntaan.
Ensimmäinen kansatieteilijältä ilmestynyt teos on hyvin vastaanotettu tutkijapiireissä. Professori B. M. Sokolov, joka iloitsi vilpittömästi opiskelijansa menestyksestä, lahjoitti tälle kopion artikkelistaan nimeltä ”Saratovin seudun etnografinen tutkimus”, joka ilmestyi samassa kokoelmassa, ja varusti sen merkittävällä kirjoituksella: ”Mihail Markeloville, rakkaalle ystävälleni ja etnografista yhteistyötä tekevälle toverilleni, syvällä varmuudella, että hänestä tulee oman kansansa eli mordvalaisten tunnettu tutkija”.
Tutkijana Markelovia kiinnostivat eniten näinä vuosina marilaisten vaatteet ja ornamentit, ja hän valmisti kustannettavaksi kirjansa nimeltä ”Marien-tšeremissien vaatteet”. Valitettavasti tämä kirja jäi julkaisematta.
1920-luvun toisella puoliskolla nuori tutkija keskitti huomionsa oman kansansa eli mordvalaisten historian, kansatieteen ja kansanrunouden tutkimukseen.
Vuonna 1928 Etnografia-lehdessä hän julkaisee suuren artikkelinsa ”Sukulaisuusjärjestelmät suomalais-ugrilaisilla kansoilla”. Tämä työ oli ensimmäinen erikoisyritys tehdä suomalais-ugrilaisten kansojen sukulaisuusjärjestelmien vertaileva tutkimus. Samana vuonna folkloristi julkaisee yhdessä S. P. Tolstovin kanssa artikkelin ”Terjuhanien kansankulttuurin historiasta”. He tutkivat Terjuševon mordvalaisia johtaessaan museon retkikuntaa.
Tutkittuaan Terjuševon mordvalaisten aineellista ja henkistä kulttuuria Markelov ja Tolstov tekivät johtopäätöksen, että siinä näkyy hyvin terjuhanien etnisen tyypin kaksinaisuutta, joka on muodostunut venäläisistä ja mordvalaisista elementeistä.
Kielitutkimusten tulosten perusteella tutkijat totesivat varmuudella, ettei tämän ryhmän kieli eroaa millään tavalla mordvan kielen ersän murteesta.
Vuonna 1929 Moskovassa ilmestyi Mihail Markelovin kirja mordvan (ersän) kielellä ”Mokšerzjatnen’ erjamo pin’gest” (suom. Mordvalaisten historia), joka oli laajalle mordvalaisille lukijakunnalle tarkoitettu kuvaus mordvalaisten historiasta.
Tutkija kiinnitti paljon huomiotaan sekä mordvalaisten että Volgan rannan muidenkin kansojen tutkimukseen (marit, udmurtit). Vuonna 1929 hän kirjoitti yleistieteellisen esitteen udmurteista, ja vuonna 1930 johti Kansatieteen keskusmuseon retkikuntaa, joka tutki udmurtteja. Tämän retkikunnan materiaalien perusteella Markelov on kirjoittanut kolme artikkelia. Kansatieteilijä kiinnitti erityistä huomiotaan heimojärjestelmän jäänteisiin, jotka ovat säilyneet udmurttien elintavoissa suuremmassa määrässä kuin muilla itäsuomalaisilla kansoilla.
Koko tieteellisen toimintansa ajan hän kiinnitti paljon huomiotaan itäsuomalaisten kansojen esikristillisiin uskomuksiin ja rituaaleihin. Vuonna 1931 Moskovassa painettiin kokoelma ”Neuvostoliiton kansojen uskonnolliset vakaumukset”, johon kuuluu Markelovin kolme artikkelia, joista kaksi käsittelee marien ja mordvalaisten uskomuksia ja rituaaleja, ja kolmas on omistettu kuolleiden kultille Volgan ja Kaman suomalais-ugrilaisten kansojen hautausriitissä.
Markelovin suoritettua jatko-opinnot ja samalla ollessa työssään Kansatieteen keskusmuseossa hänet kutsuttiin Moskovan valtionyliopistoon, missä alkaen syksystä 1929 hän luennoi etnologian tiedekunnassa Volgan rannan kansojen kansatiedeopintoja ja järjesti seminaareja. Vuosina 1931–1932 hän johti Kansatieteen keskusmuseon retkikuntaa, jonka tarkoituksena oli baškiirien tutkimus.
1930-luvun alussa Mihail Markelov oli valmistamassa kustannettavaksi suurta työtään nimeltä ”Mordvalaisten laulut”. Vuoden 1932 lopussa hän luovutti käsikirjoituksen Akademia-kustantamoon, muttei sitä kustannettu. Vuosina 1934 – 1937 tutkija toimi Tomskissa Tomskin valtionyliopiston dosenttina ja yliopistossa toimivan etnologian ja arkeologian museon johtajana. Vuonna 1936 ilmestyi artikkeli ”Mordvalaiskylä vallankumousta edeltävän ersäläisten kansanrunouden mukaan”, joka oli viimeinen julkaisu Markelovin eläessä. Hän menehtyi perusteettomien sortotoimien uhrina Stalinin henkilökulttivuosina. Hänet on rehabilitoitu kuolemansa jälkeen.