Uutiset
20/07/2023 Kulttuuri- ja sivistystilaisuus Oman seutunsa laulaja
19. heinäkuuta Mordvan tasavallan A. S. Puškinin kansallisen ja kotiseutukirjallisuuden osaston työntekijät osallistuivat kulttuuri- ja sivistystilaisuuteen nimeltä Oman seutunsa laulaja. Tilaisuus omistettiin Ilja Krivošejevin 125-vuotisjuhlalle. Tapahtumapaikkana oli Mordvan tasavallan I. D. Voroninin yhdistetty kotiseutumuseo. Ilja Krivošejev (kirjailijanimi Ilka Morytsja) (1898–1967) on ersäkirjailija, opettaja, Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen (1934), Mordvan ASNT:n ansioitunut kouluopettaja (1958). Hän rupesi kirjoittamaan runoja nuorina opiskellessaan Kazanin opettajaseminaarissa. Runot olivat venäjänkielisiä. Häneltä on ilmestynyt noin 20 kirjaa. Mordvalaisen kirjallisuuden historiaan hän jäi lyyrikkona.
Valdo utšjaskan’ morytsja –nimisessä kirjastonhoitajien keräämässä näyttelyssä oli esillä runoilijan eläessä ilmestyneitä teoksia, joiden joukossa on ensimmäinen runokirja Kommunan’ tolt (suom. Kommuunin valot), joka ilmestyi vuonna 1933 Molodaja gvardija –kustantamossa. Samana vuonna Saranskissa julkaistiin hänen toinen runokokoelmansa Valsken’ zorjava (suom. Aamunkoitossa). Hänen teostensa pääaihe on uuden elämänjärjestyksen vakiintuminen. 1930-luvun runoudessa maisema- ja lastenaiheet ovat tärkeällä asemalla. Vuonna 1943 ilmestyi Narodon’ vajgel (suom. Kansan ääni), jossa runoilija ylistää neuvostohenkilöiden henkistä mahtavuutta, tekee moraalisen arvion rintamalla taistelevien sotilaiden ja selustan työntekijöiden uroteoksesta. Sodan jälkeisinä vuosina Krivošejevin parhaista teoksista laadittiin runokokoelmat Mon’ kim (suom. Minun taipaleeni, 1946), Tundon’ sad (suom. Kevätpuutarha, 1952), Mon’ Rodinam (suom. Minun kotimaani, 1954), Valitut teokset (1955), Stiht’ dy poemat (1958), Slavan erjamont’ (suom. Ylistän elämää, 1963), Keman erjamos (suom. Uskon elämään, 1967), Moramon’ kim (suom. Minun laulutaipaleeni, 1968). Niissä runoilijaa kuvaa oman kansansa elämää, ylistää vihollista vastaan käydyssä sodassa saavutettua voittoa, aikalaisensa sielukauneutta, kansojen välistä ystävyyttä ja veljeyttä, kehottaa taistelemaan rauhan puolesta.
Huomattavimmat teokset on sisällytetty tasavallan kansallisille kouluille tarkoitettuihin oppikirjoihin ja krestomatioihin. Eräisiin runoihin on sävelletty musiikki.
Kirjaston työntekijät korostivat, että Ilja Krivošejevin rikas luova perintö on sijoittunut kunniapaikalle Puškinin Kansalliskirjaston kokoelmiin, ja lausuivat runoilijan ersänkielisiä runoja.